Niko
"Olliiiiii" hihkaisin ja juoksin poikaa kohti hänen juoksiessa minua vastaan. Hyppäsin hänen syliin ja halasin häntä tiukasti. "Mä sain viis euroo äitiltä, onks sulla rahaa?" kysyin innoissani.
"En, en mä aatellu et tarttisin" brune vastasi ja näytti surulliselta. "Ei se haittaa, mä voin ostaa tällä meille molemmilla jäätelöö" lohdutin ja huomasin pojan huulille palaavan hymyn.
"Oot paras" Olli huokaisi helpotuksesta ja hyppäsi kaulaani halaten minua kiitollisena. "Ei mitää, totta kai ystävää autetaa" hymyilin ja pörrötin hänen hiuksia.
Lähdimme kävelemään jäätelökioskia kohti jutellen kauniista säästä ja miten mukavaa oli kun oli lämmintä ja ennen kaikkea kesä. "Täällä on kauhee jono" brune huokaisi meidän päästessä jonon jatkoksi.
"Nii on. Mut meillähän on aikaa oottaa" totesin ja silitin pojan käsivartta hänen hymyillessä minulle. Varmistin viiden euron setelin olevan taskussani, jotta emme jonottaisi aivan turhaan.
"Minkä sä noista haluut?" kysyin kun pääsimme lähemmäs. "Mansikan" Olli vastasi heti ja hyppi innoissaan vieressäni. "Ihan rauhassa" naurahdin ja yritin rauhoitella häntä.
"Sun kaa on vaa nii kiva olla, oot tosi kiva" hän kertoi hymyillen suloista hymyään. "Kiitti paljon, samoin. Sun kaa on aina parhaimmat leikit" vastasin kääntäen katseeni etsimään jotakin istumapaikkaa meille.
"Jep, me ollaan niien päiväkotitätien mielestä erottomattomat" Olli virnisti ja hyppäsi taas kaulaani. "Nii ollaanki" hihkaisin ja halasimme keskellä jäätelöjonoa.
"Mennäänkö tonne istuu?" ehdotin ja osoitin hieman syrjempänä olevaa penkkiä, joka oli mukavasti varjon kohdalla. "Joo, saadaan olla rauhassa" poika totesi.
Pääsimme lopulta tilaamaan. "Mulle mansikkaa" Olli ilmoitti ja yritti nähdä myyjän näin alhaalta. "Tässä olkaa hyvät. Entäs sulle?" "Suklaata kiitos" vastasin ja hymyilin siristäen silmiäni auringon takia.
"Ja se tekis 4 euroa" myyjä sanoi, joten kurotin antamaan setelin. Vaihtorahat saatuani menimme yhdessä istumaan penkille, jonne lensi heti pari lintua kerjäämään.
"Hei tää on mun, ei sun" Olli valitti ja piti tiukkaa tuijotuskilpailua lokin kanssa, joka ei nähtävästi aikonut luovuttaa ennen kuin saisi pojan jäätelön itselleen.
Olli
Yritin häätää lokkeja pois, muttei ne selkeästi aikoneet lähteä minnekään. Lopulta annoin niiden olla ja keskityin syömään jäätelöäni ja totta kai parhaaseen ystävääni.
"Sulla on nenässäki jäätelöö" kikatin ja osoitin Nikon ruskeaa nenänpäätä. "Oho" hän naurahti ja pyyhkäisi jäätelön pois samalla kun oma jäätelöni lähti lokin matkaa.
"Eikä" huokaisin turhautuneena ja potkasin pari pikkukiveä maasta. Ristin kädet rinnalleni ja tuijotin pienen matkan päässä olevia lokkeja jotka söivät parhaillaan jäätelöäni.
"Sä voit ottaa loput" Niko lohdutti ja antoi minulle osittain syödyn jäätelönsä. "Niko ei sun tar-" "Mä haluun et sä otat tän, mä vartioin ettei kukaa vie sitä sulta" poika vakuutti ja otti kädelläni kiinni kupistaan.
Omani oli tötterössä, mikä tietenkin houkutteli lokkeja varastamaan sen. "No okei. Oot ihan paras, muista se" tuhahdin hymyillen ja halasin brunea pitkään ja tiukasti.
"Mulle riittää et sä oot mun elämässä ja oot ilonen" Niko kuiskasi, joka sai hymyni kasvamaan entisestään. Jokainen ansaitsisi hänenlaisen ystävän elämäänsä.
Nikoa ihanempaa ja hyväsydämpisempää ihmistä sai kyllä hakea kissojen ja koirien kanssa. Hän oli aina niin kultainen ja auttoi muita. "Kiitti oikeesti" kuiskasin ja katsoin hymyilevää brunea.
"Ei mitään, eihän se sun vika ollu et sulta varastettii. Voiaan vaikka mennä meille ja kattoo onks meillä pakkasessa lisää" hän ehdotti johon vain nyökkäsin.
***
Sanoja: 507
Mun aivotoiminta loppu kesken kaiken 🥲
YOU ARE READING
We Are No Saints, No // Blind Channel Oneshots
FanfictionMä en ymmärrä miten tähän tilanteeseen päädyttiin mutta ei kai siinä sitten 😭🖐 Niiku nimestäki voi jo päätellä nii tää kirja sisältää oneshotteja jätkien elämästä, eli nää luvut ei niiku perustu samaan tapahtumaan, kai te tiiätte miten tää juttu t...
