Aleksi
"Tulkaa tänne päin, Olli ja Aleksi myös, älkää haaveilko siellä mitään vaan tulkaa ottamaan välipalaa" opettaja selitti minun katsoessa Ollia jonnekin sieluakin syvemmälle.
"Mennään" brune sanoi, otti minua kädestä kiinni ja lähti vetämään minua muiden lasten luokse. Hänen käsi oli kai perhosille sukukokoukseen kutsu, siltä se ainakin tuntui.
Menimme jonon hännille. Olli herrasmiehenä meni viimeiseksi ja päästi minut edelleen. Hymyilin samalla kun katsoin lattiaa punan pyrkiessä väkisin poskilleni.
Odotimme suhteellisen kauan, että pääsimme hakemaan itsellemme välipalaa. Nähtävästi meillä oli pitkästä aikaa smoothieta, mikä oli ehdottamasti yksi parhaista välipaloista mitä tästä koulusta sai.
"Mennäänkö samaan pöytään?" kysyin ujosti tarjotin kädessäni. "Totta kai" Olli hymyili minulle suloisesti ja lähti etsimään meille vapaata pöytää. Niitä täällä riittikin, sillä vain puolet oppilaista jäi iltapäiväkerhoon odottamaan milloin pääsisimme kotia.
Menimme istumaan kahden hengen pöytään, josta sydämeni alkoi pamppailla. Koin aina ihme reaktioita tuon pojan seurassa. Tiesin kyllä olevani ihastunut, mutta ei sekään oikein kuvannut tunteitani. Ennemminkin olin hyvin rakastunut..
Olli
Katsoin hymyillen Aleksia, kun hän söi täysin ajatuksissaan smoothieta. Hänen suupielet oli sotkeutuneet siihen, mutta en aikonut sanoa siitä vielä. Hän oli erittäin suloinen jännittäessään. Ihan kuin en olisi huomannut hänen selkeästi tykkäävän minusta.
"Mitä mietit?" päätin kysyä kiusatakseni blondia poikaa hieman. "E-en mä mitää ihmeellistä.." hän mutisi punastuen. Luoja auttakoon, miten kukaan voi olla noin suloinen koko ajan! "No selkeesti keskityit kattoo mun paitaa" kerroin ylpeänä.
"Nonii mut se on nii hieno" Aleksi puolustautui ja punastui vain lisää. "Kyllähän mä sen tiiän" virnistin kääntäessäni katseeni muualle, jotta poika saisi rauhoituttua edes vähäsen. En ymmärtänyt miten hän oli noin ihana.
"Olli ja Aleksi, pitäkäähän kiirettä, välitunti alkaa kohta" opettaja ilmoitti meille muiden lasten palauttaessa astioitaan. "En mä oo kerenny syyä" poika panikoi. "Hei ei mitää hätää, mä ootan sua" lohdutin ja siirsin penkkini hänen viereen.
"Meillä ei oo kiire minnekää, syö vaa rauhassa" sanoin rauhallisesti ja silitin tuon käsivartta. Huomasin Aleksin hymyilevän minulle kiitollisena tuestani ja kun jäin odottamaan häntä.
Aleksi
"Sulla on tossa jotaki" Olli sanoi ja osoitti leukaani. "Ai onko?" kysyin ja tunsin punan pyrkivän jälleen poskilleni. En selkeästi osannut olla punastumatta koko aikaa.
"Joo" brune naurahti ja pyyhki peukalollaan smoothieta pois suupielistäni. Aloin hymyilemään, sillä tilanne oli jotenkin todella nolo, mutta samaan aikaan huvittava ja luonnollinen.
Katsoin Ollia silmiin hänen nuolaistessa peukalonsa puhtaaksi. "Meiän varmaa pitäs mennä" hän sanoi, hymyili minulle ja siirsi tuolinsa takaisin. Nyökkäsin hänelle vastauksena ja jäin miettimään äsköistä hetkeä.
Pystyin edelleen tuntemaan pojan pehmeän ja lämpimän sormen koskettamassa todella hellästi huultani. Olisin oikeasti voinut vain pyörtyä äskön, mutta upposin vain hänen silmiin.
Silmiin, jotka olivat yksi kauneimmista asioista mitä vain tiesin. Ollissa kaikki oli kaunista. Jotain niin täydellistä, ettei 9-vuotiaan Aleksin aivot kyenneet siihen.
"Aleksi Matias Kaunisvesi, meiän pitää mennä" Ollin ääni kantautui korviini. Haaveiluni oli kuitenkin kesken, joten en reagoinut siihen mitenkään. Tunsin yhtäkkiä hänen huulet omillani.
"Sainhan mä sut takasin tähän hetkeen" poika virnisti, nosti minut syliinsä ja lähti kävelemään takaisin luokkaa kohti. "Mä vein sunki astiat" brune selvensi kun katsoin taaksepäin hämmentyneenä.
"Kiitti" mutisin naamataulu täysin punaisena. Olli pussas mua!? Huomasin hänen hymyilevän minulle suloisesti meidän mennessä takaisin muiden luo. Menimme istumaan sohvalle minun yrittäessä prosessoida kaikkea.
"Oot tosi sulonen tollasena" poika kuiskasi hiuksiini minun hymyillessä nolostuneena. "Lopeta" valitin lapsellisena. "En mä haluu" Olli virnisti ja pörrötti hiuksiani.
***
Sanoja: 537
Täst lopusta tuli paska 😭 also noi kuvat ei toimi jostain syystä et joo 🥲
YOU ARE READING
We Are No Saints, No // Blind Channel Oneshots
FanfictionMä en ymmärrä miten tähän tilanteeseen päädyttiin mutta ei kai siinä sitten 😭🖐 Niiku nimestäki voi jo päätellä nii tää kirja sisältää oneshotteja jätkien elämästä, eli nää luvut ei niiku perustu samaan tapahtumaan, kai te tiiätte miten tää juttu t...
