𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

5 - Fritsut

Niko

Laskeudun hissillä kerrostalon ala-aulaan ja jatkan matkaani ulos, jossa minua odottaa taksi. Y/n asuu aavistuksen kauempana keskustasta kuin minä.

En itsekään ihan ytimessä asu, mutta kuitenkin sen verran lähellä, että en tarvitse autoa liikkumiseen. Tietysti pidemmät matkat kuljen sillä, esimerkiksi silloin kun menen studiolle. Se sijaitsee keskustan ulkopuolella.

Tietysti mua harmitti lähteä
Y/n:in luota. Meillä oli niin kivaa. Onneksi näemme vielä jatkossakin ja itseasiassa sovimme näkevämme parin päivän päästä uudestaan.
Sitä naista voisin katsella vaikka joka ikinen päivä ja yö.

--

Katselen taksin ikkunasta maisemia, samalla yrittäen olla sosiaalinen ihminen ja rupatella kuskin kanssa. En kehtaa olla vastaamattakaan, kun hän itse keskustelun aloitti. Julkimona on vaan välillä ahdistavaa jutella..

Kuskilla on kuitenkin sen verran ikää, ettei taida mua tunnistaa ja vaikka kertoisin, että kuka olen, niin tuskinpa se sille valottuisi. Onhan tuo äijä varmaan arvioltaan jo kuusikymppinen.

"perillä ollaan, se olis parikymmentä euroa" Taksikuski sanoo

Havahdun ajatuksistani ja alan kaivamaan pörssiä takin taskusta. Ojennan sieltä löytyneen 20 euron setelin kuskille. Tuo kiittää ja minä kiitän myös häntä.

Sen jälkeen nousen pois kyydistä ja taksi lähtee jatkamaan matkaansa. Kävelen rappuni ovelle ja kaivan avaimet esille, jotta pääsen sisälle. Välillä ärsyttää tämä 24/7 kiinni oleva ulkoovi, mutta asukkaiden turvallisuudenhan kannalta näitä nykyään on.

Lopulta pääsen omaan asuntooni, kaksiooni. Täällä mä olen onnellisesti yksin asustellut ties kuinka monta vuotta. Ihan hyvinhän se on sujunut, vaikkakin välillä on ollut yksinäistä. Onneksi jätkät ovat olemassa, olisin muuten varmaan tullut ihan hulluksi.

Lemmikin hankinta on käynyt kyllä mielessä, mutta sehän olisi vain jatkuvasti heitteillä meidän kiireisen työn takia. Hädintuskin me ehditään olla kunnolla kotona, paitsi nyt kun meillä on pieni loma. Studiopäiviä on tietysti, mutta vain muutama. Ei töitä voi kuitenkaan täysin laittaa tauolle. Matskua pitää saada valmiiksi.

Kesken ajatusten puhelimeni kilahtaa housujeni taskussa. Nappaan sen käsiini ja huomaan näytöllä lukevan, että Joonas lähetti viestiä WhatsApp:issa.

Avaan meidän keskustelun ja luen tuon viestin, jossa hän kysyy; voinko tulla kylään, mulla on tylsää? Vastaan, että tottakai hän voi tulla. Ties kuinka monta kertaa joku jätkistä on käynyt täällä, kun on ollut tylsää, murheita tai ihan muuten vaan. Eikä se haittaa ollenkaan, koska nää tyypit on mulle niin tärkeitä ja rakkaita.

--

Joonaksen kyläilyssä oli ollut pienehkö taka-ajatus.. Yllätys.
Tuo halusi tietää, miten mulle kävi
Y/n:in kanssa. En ehkä olisi halunnut paljastaa tuolle kaikkea, mutta valitettavasti hän ehti huomata kaulassani olevat fritsut. Saakeli.

"taisit saada" Joonas virnuilee

"joo niinhän siinä kävi" Hymähdän

"no mites jatkossa, tapaatteko enää?" Joonas kysyy

"joo, kyllä me sovittiin että nähdään tässä piakkoin" Sanon

"no kiva, että sullaki lykästää"
Joonas hymähtää

"tuntuu kieltämättä aika helvetin hyvältä" Hymyilen

"sen näkee susta, naama loistaa ko naantalin aurinko" Joonas naurahtaa

Naurahdan.

"mites muut jätkät voi?"
Kysyn huvittuneena

"Olli raahas Joelin mukaansa ja kuulemma Joel on aika hirveässä kunnossa. Olli on ite ihan fine, samoin Tommi. Aleksi laitto aamulla viestiä että sillä on huono olo eilisestä"
Joonas hymähtää

"säki näytät vähän kuolleelta" Naurahdan

"i know. oli ihan järkyttävä aamu, oli huono olo muttei kuitenkaan oksettanu. ja no, en oo syöny mitään tälle päivää" Joonas sanoo huvittuneena

"no siinä tapauksessa me tilataan darrakebupitsat" Päätän

"selvä" Joonas hymähtää

Olen itsekin syönyt viimeksi aamulla, joten kieltämättä on vähän nälkä. Suorastaan pitsan nälkä.

-
sanat: 534

Joonas on kyllä melkonen
vekkuli! 😆