𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

26 - Verenpaineet tapissa

Y/n

Eerika oli saanut varattua meille taloyhtiöstä saunavuoron illaksi. Nautimme tällä hetkellä höyryävistä ja kuumista löylyistä.

Avauduin myös Eerikalle siitä, mitä Iiro oli tehnyt. Nainen oli ihan järkyttynyt ja kysyi, että onhan minulla kaikki hyvin. Vastasin ihan rehellisesti, että ahdistaa ja ällöttää.

En todellakaan osannut odottaa Iirosta mitään sellaista. Hän on aina ollut niin mukava ja hyvä työkaveri. Mutta eipä noista ihmisistä nykyään näe kaikkea läpi..

"aiotsä jutella Ainon kanssa?"
Eerika kysyy

"joo, meen käymään huomenna sen luona" Sanon

"hyvä" Eerika sanoo lempeästi

Jatkamme rentoutumista.

--

Noin tunnin saunomisen jälkeen, peseydyimme ja suuntasimme pukuhuoneen puolelle vaihtamaan vaatteita.

"mä en oikeesti ymmärrä et mikä ihme saa ihmisen tekemään jotain tollasta?!" Melkein raivoan

"no jep" Eerika tuhahtaa

"Iiro on ihan saatanan inhottava jätkä. mä en mee töihin ennenkö se on saatu pois sieltä!" Jatkan raivoamista

"sama. mä en todellakaan uskalla olla sellasen ihmisen kanssa samassa työpaikassa" Eerika myötäilee

"mua niin ärsyttää!" Huudan

Kesken raivoamisen mun vatsaani alkaa kuitenkin sattua ja romahdan lattialle konttausasentoon.

"ai!" Tuskailen

"mitä kävi?"
Eerika kysyy hätääntyneenä

"vatsaan sattuu! vauva.. aih!" Tuskailen

Pitelen vatsastani kiinni.

"supistaa" Sanon tuskaisena

"yritä hengittää rauhallisesti"
Eerika sanoo

Tuo silittää selkääni, kun hengittelen sisään ja ulos. Rauhallisesti.

Supistukset kuitenkin vain voimistuvat. Alan myös hätääntyä.

"ei tää vielä voi syntyä!"
Itken paniikissa

"hei, ihan rauhassa. hengitä"
Eerika rauhoittelee

Lopulta kivut rauhoittuvat ja paniikki laantuu. Taisin ehkä raivota liikaa ja verenpaineet nousi..

"tais se raivoominen aiheuttaa ne supistukset. loppuilta otetaan ihan rauhassa" Eerika toteaa

"jep. mä jo pelkäsin et pieni ihme syntyis" Sanon

"kyllä mäki ajattelin muutaman sekunnin et nytkö se tulee"
Eerika hymähtää

"onneks päätti kuitenki pysyy sisällä" Hymähdän

Eerika hymähtää, minun silittäessä vatsaani.

"hei kuule, kun sähän oot ollu tässä ihan alusta asti mukana ja tukenu mua kokoajan, niin mitäs sanoisit jos pyytäisin sua kummitädiksi?"
Kysyn hymyillen

Eerika puhkeaa itkuun, mutta saa  nyökkäiltyä sen seasta. Halaan parasta ystävääni, lohduttaen tuota.

"joo todellaki"
Hän saa sanotuksi

"ihana kuulla" Hymyilen

--

Iltapalaa syödessä huomaan Nikon laittaneen viestiä. Mikä ihana yllätys!
Mulla olikin jo vähän ikävä. Avaan keskustelun ja luen Nikon viestin.