𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

66 - "Poliisit"

Niko

Kone laskeutuu kiitorataa pitkin Helsinki-Vantaan kentälle. Loma on tullut päätökseensä ja palasimme Suomeen varhain aamuyöllä.

Onneksi täällä on vielä kuitenkin kesää jäljellä ja lämpimiä kelejä. Ei tarvi ihan kylmässä täristä. Ainakaan toivottavasti.

"hyvät matkustajat, tässä koneen kapteeni Esa Hongisto. saavumme Helsinki-Vantaalle. istukaa paikoillanne ihan rauhassa, turvavyö lukittuna. turvavyömerkkivalon sammuessa vyön voi irroittaa. kello on paikallista aikaa 2.30 ja lämpötila noin viidentoista asteen paikkeilla. kiitos, että matkustitte Finnairilla"

Kuulutus kajahtaa koneessa. Olkapäätäni vasten nukkuva Y/n herää siihen. Ihmettelen, ettei hän herännyt jo aiemmin, kun oli vähän turbulenssia.

Itsekin nukuin, mutta olen ollut jo ainakin tunnin hereillä. Nämä yölennot ovat raskaita ja varsinkin kun tälle samalle lennolle sattui huutava vauva.. Tosin itse pienen vauvan isänä ymmärrän vanhempien tuskan.

"joko me ollaan perillä?"
Y/n mumisee

"ollaan, kone laskeutuu kokoajan" Kuiskaan

"väsyttää.. mennään kyllä kotiin heti nukkumaan" Y/n kuiskaa

Suukotan hellästi tyttöystäväni otsaa.

"niin me tehdään"
Kuiskaan

--

Rullaamme matkalaukkujen kanssa lentokentältä ulos, toivottaen heipat ja hyvät yöt muulle, mutta ihanalle matkaseurueellemme.

Y/n istahtaa jo auton etupenkille, kun minä laitan matkalaukkuja takakonttiin. Sen laitettua kiinni, istahdan etupenkille ja käynnistän auton. Radiossa soi liiankin tuttu biisi..

"rakas, onks toi teidän kappale?!"
Y/n kysyy yllättyneenä

Nyökkään hymyillen. Sehän se. Radio Rock soittaa Dark Sidea. Onhan se ehkä vähän jo elähtänyt, kun sitä on jo niin paljon kuullut.

Siitä huolimatta, se biisi tuo silti paljon älyttömän hyviä muistoja mieleen ja muutti koko bändin tulevaisuuden.

"mä oon niin ylpee"
Y/n hymyilee

"kiitos rakas"
Hymähdän

Peruutan auton pois parkkiruudusta ja lähdemme ajamaan kohti kotia.

Älytön ikävä meidän pientä Lumi-tyttöä, mutta myöhemmin päivällä sitten haetaan hänet isovanhemmilta kotiin.

--

Aamupäivällä

Nukuimme melko pitkään. Melkein puoleen päivään asti. Mutta pitäähän se nukkua, jos väsyttää.
Sitäpaitsi reissaaminen on raskasta ja vie voimia. Nimimerkillä kokemusta on..

"oli ihanaa olla reissussa, mutta on myös ihanaa olla kotona"
Y/n hymähtää

"niinpä" Hymähdän

Vien tyhjän kahvikupin astianpesukoneeseen ja suuntaan vessaan, aamupaskalle. Kahvi on kyllä siitä pirullinen, että suolisto menee ihan solmuun.

Pieraisen matkalla vessaan ihan vahingossa aika ison paukun. Hups..

"hyi!"
Y/n älähtää

"sori"
Naurahdan

Raukka joutui jäädä haistelemaan mun upeita aromeja.

--

Myöhemmin päivällä

Parkkeeraan auton appivanhempien pihaan ja nousemme kyydistä pois. Y/n kävelee edellä, minä tullen hänen perässään. Tuo painaa ovikelloa ja odottelemme hetken, kunnes Jouko tulee avaamaan oven.

"no mutta mitäs reissaajat?"
Tuo kysyy ilahtuneena

"kiitti ihan hyvää, väsyttää vaan vähän" Y/n hymähtää

"se on ihan normaalia, kun matkustelee. Nikolla onkin varmasti kokemusta" Jouko sanoo pilke silmäkulmassa

"joo ihan riittämiin"
Naurahdan

Tuo päästää meidät sitten peremmälle sisään ja meitä tulee vastaan Y/n:in äiti Lumi sylissään.

"äidin ja isin pikkukulta"
Y/n rientää lapsen luokse

"meillä oli niin ikävä sua"
Lässytän

Annan suukon lapsen otsalle. Hän on tyytyväisenä äidin sylissä ja osittain minunkin. Miten se tuntuu, että Lumi on viime näkemästä kasvanut ihan hirveästi?? Hänhän on vasta pieni vauva!

Jos lapset tosiaan kasvaa näin äkkiä, niin eihän tässä mene kuin hujaus ja Lumi aloittaa jo koulun..

"noh, keitetäänpä kahvit. saatte kyllä kertoa reissusta ihan kaiken"
Anoppi hymähtää

"joo, meillä olikin tuliaisia teille"
Y/n hymähtää

"missä sun veljes muuten on?"
Kysyn Y/n:iltä

"en mä tiedä. äiti? onks Topias kotona?" Tuo kysyy mennessämme olohuoneeseen vanhempien perässä

"no senkun tietäisi sen pojan menoista.. onhan se jo aikuinen ihminen, mutta olisi kiva tietää että missä se luuraa" Anoppi huokaisee

"se on varmaan jossain kaverillaan vaan. tuskin se kovin kaukana on"
Y/n sanoo

Tuon vanhemmat vain kohottavat hartioitaan.

"onhan sillä se uusi tyttöystävä, Noora. mutta eihän meillä sen numeroa tai osoitetta tietenkään ole" Appiukko sanoo

"se joka oli Lumin ristiäisissä?"
Y/n kysyy

Tuon isä nyökkäilee ja kertoo sen Miran olevan kuulemma historiaa. Hyvä niin, ei kenenkään tarvitse elää petturin kanssa parisuhteessa.

--

Istumme kahvipöydän ääressä pitkän aikaa ja juttelemme mukavia. Vihdoin tuntuu, että alan olla hyväksytty vävypoika.

Meidät keskeyttää ovikellon soitto.

"no eikö se poika muistanu kotiavaimia" Jouko tuhahtaa

Tuo nousee ylös ja lähtee keittiöstä eteiseen.

"mis- ai päivää, milläs asialla olette?" Kuuluu eteisestä

Katsomme toisiamme hämmentyneenä, kunnes Y/n nousee paikaltaan ja kurkkaa keittiön ikkunasta pihalle.

"poliisit"
Tuo sanoo

"mitä ihmettä.."
Tuon äiti mumisee

Lähdemme kaikki loputkin
eteiseen.

"päivää"
Y/n:in äiti sanoo poliiseille

"asia liittyy teidän poikaanne. sopiiko jos tullaan sisälle ja istutaan alas?" Nuo kysyvät

--

Istumme olohuoneessa poliisien kanssa. Toinen heistä aloittaa puhumaan.

"asiahan on nyt niin, että myöhään eilen illalla sattui vakava onnettomuus, jonka seurauksena valitettavasti teidän poikanne Topias menehtyi" Poliisi kertoo

Appivanhemmat murtuvat täysin siihen paikkaan ja Y/n alkaa huutoitkeä minua vasten.
Aivan helvetin järkyttävää..

"sosiaalityöntekijät tulevat kohta juttelemaan kanssanne ja tilanteen pahentuessa on suositeltavaa ottaa yhteyttä kriisikeskukseen. osanottomme suruun" Poliisi sanoo myötätuntoisena

Nuo poistuvat sitten paikalta ja pian heidän jälkeensä sossut saapuvat paikalle. Yritän pitää itseni kasassa ja huolehtia Lumista, kun Y/n itkee aivan murtuneena ja yrittää puhua sosiaalityöntekijöille.

Vaikeatahan se on, ihan helvetin vaikeata..

-
sanat: 793

anteeksi 💔