𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

30 - "Tuleekohan siitä jalkapalloilija?"

❗️tw❗️

Y/n

Kokonaiset 2 viikkoa ilman sitä kauneinta.. Liikaa mun haluille.

Työnnän täysin alastonta poikaystävääni makuuhuoneeseen ja vedän oven perässäni kiinni. Makuuhuoneessa riisun itseni myös alastomaksi.

Asetun jo sängyllä makaavan miehen päälle nelinkontin, alkaen ensin suudella tuota huulille. Ne siirtyvät pikkuhiljaa alaspäin kaulalle, siitä rintakehälle, vatsalle ja lopulta lantiolle.

Poikaystäväni nautinnolliset huokailut saavat minut haluamaan häntä entistä enemmän. Jostain syystä myös meinaa hikoiluttaa..

Meinaan kuitenkin ruveta huutamaan, kun tunnen sormet koskettelemassa alapäätäni. Tarraan refleksistä toisen olkapäistä kiinni ja mongerran nautinnosta.

Hetken sormettelun jälkeen olen avautunut tarpeeksi, jotta mies mahtuisi sisääni. Rullaan kondomin tuon miehuudelle ja hän lähtee viemään sitä sisääni.

"ah!" Kiljahdan

Tunnen jo jotain sisälläni. Ähkintä ja voihkinta jatkuu kiivaammin, kun hän pääsee kunnolla sisääni ja alkaa liikkua todella rajuun tahtiin. Niin rajuun, että kohta varmaan lähtee taju..

"Nikoh-ah" Huokaisen

Jaamme muutaman kovinkin intohimoisen suudelman aktin keskellä.

Huudan täyttä kurkkua nautinnosta, kun hän työntyy ihan päätyyn asti Käteni tarraavat jälleen kerran hänen olkapäistään kiinni ja varmasti teen kynsilläni aika melkoista jälkeä miehen selkään.

"tuun ihan just" Huohotan

Lantiosta alaspäin tunnen pelkkää kihelmöintiä ja painetta. Lopulta se ihan mahtava hyvänolon tunne valtaa koko kehoni ja pystyn vain huohottamaan.

Käännähdämme niin, että olen miehen päällä kontillani. Tartun tuon kovettuneesta miehuudesta kiinni ja koskettelen sitä ensin hellästi, kiusoitellen. Kun kärsimys on kestänyt tarpeeksi kauan, virnistän ja ryhdyn tositoimiin.

Se saa miehen puristamaan lakanoita sormiensa väliin. En kuitenkaan anna tuon hengähtää, vaan alan samantien vedellä esinahkaa edestakaisin. Kuulen vain korvissani raskaan huohotuksen ja oman nimeni kutsuttavan.

Tunnelma makuuhuoneessa on suorastaan polttavan kuuma. Hikikarpalot koristavat molempien kehoja ja sänky nitisee niin, että sille ei näy loppua..

--

Rojahdan Nikon viereen hikisenä, tuon ollessa yhtä hikinen. Tasaamme hengitystä hetken, kunnes jaamme varovaisen suudelman.

Vedän peiton päällemme suojaamaan meidän alastomia kehoja.

"se oli ihanaa" Hymyilen

"nii oli" Niko kuiskaa

Muuta emme saakaan sanotuksi, kun ehdimme nukahtaa toistemme syleilyyn.

--

Seuraavana aamuna

Heräilen vielä nukkuvan Nikon vierestä, muistellen eilistä. Voi jukranpujut, se oli ihanaa!

Suukotan häntä hellästi otsalle, lähtien sitten nousemaan sängystä.
Se osoittautuu yllättävän hankalaksi operaatioksi, jopa osittain hieman kivuliaaksikin. Alaselkää vihloo niin perhanasti..

Pääsen, kuin pääsenkin jotenkin ylös ja suuntaan suihkuun. Peseydyn huolellisesti, sillä olenhan maannut yön mällilakanoissa. Ne pitää muuten vaihtaa, kunhan se rakas Niko herää.

Ihailen pyöristynyttä vatsaani ja silittelen sitä. Aika hurjaa, että oon 5kk päästä mutsi. En ole hirveästi ehtinyt ajatella asiaa, kun tässä on ollut niin paljon kaikkea muuta.

Aion kuitenkin keskittyä tästä lähin paremmin vauvaan, pieneen ihmeeseen ja tekemään hankintoja häntä varten. Uskon myös samaa Nikolta, vaikka hän onkin kiireinen työnsä takia.

Lisäksi asumme edelleenkin erillään, joka tuottaa vähän haasteita. Onneksi tämän viikon lopulla menemme asuntonäyttöön katsomaan sitä rivitaloasuntoa, minkä bongasimme jo aiemmin. Ihan kiva jos jouluksi pääsisi jo saman katon alle.

Kävelen Nikon tutuksi tulleeseen keittiöön ja sydämeni on sulaa, kun näen ultrakuvan jääkaapin ovessa. En muistanutkaan, että laitoimme sen siihen. Katson sitä hymyillen.

"voi pieni ihme. sä oot jo pian munakoison kokoinen" Hymähdän

Samassa tunnenkin pienen, mutta hennon potkaisun.

"ah!" Kiljahdan

Silitän vatsaani ihan äimistyneenä. Tää pienihän kehittyy ihan hujauksessa!

Seuraavalla neuvolakäynnillä saammekin tietää lapsen sukupuolen. Olen pohtinut gender reveal- juhlien järjestämistä, mutta en tiedä vielä ajankohtaa. Ehkä ensivuoden puolella tai tämän vuoden lopulla. Saas nähdä.

Huomaan kesken ajatuksien unisen Nikon ilmestyneen ovensuuhun.

"mitä sä huudat täällä?"
Poikaystäväni kysyy

"pieni ihme potkas!"
Riemuitsen

Nikon ilme kirkastuu ja hän asettaa kätensä vatsalleni. Taas jälleen kerran pieni ihmeemme potkaisee.

Katson hymyillen Nikoa, joka hymyilee minulle takaisin.

"tuleekohan siitä jalkapalloilija?"
Niko kysyy huvittuneena

"nii tai muusikko niinko isästään" Virnuilen

"no toivottavasti se ei alennu kassamyyjäks" Niko virnuilee

"hei, kuules nyt herra! paraskin puhuja" Naurahdan

Niko nauraa ihanaa, heleää nauruaan ja vetää minut samalla itseensä kiinni. Taidan kuitenkin antaa anteeksi aika nopeasti, kun jo suutelemme.

Voi näitä miehiä..

-
sanat: 618

sovitaan etten kirjottanu tuota
alkua🤝🏻🥲