𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

69 - "Yllätyyyss"

Y/n

Äiti soitti kuulumisia. Niillä alkaa kuulemma pikkuhiljaa sujumaan arki, vaikka vaikeata on edelleen. Sama täällä.

Niko on ehkä tietyllä tasolla päässyt surun pahimmasta vaiheesta ohi, mutta itsellä prosessi on vielä kesken. Onneksi on ihana pikkuinen tytär, joka tekee elämästä
parempaa <3

Onnettomuudesta on jo melkein puoli vuotta. Uskomatonta, miten aika on mennyt niin nopeasti. Pian on taas joulu ja uusi vuosi. Tosin ilman Topiasta..

Pyyhin kyyneleet poskiltani ja keskityn Lumiin, joka häärää omiaan lattialla. Hetkinen-

Ryntään makuuhuoneeseen, jossa Niko vielä nukkuu.

"rakas herää! Lumi konttaa!" Huudan

Tuo säpsähtää hereille ja nousee sängystä samantien ylös. Ryntäämme olohuoneeseen, jossa tyttäremme konttailee pitkin mattoa.

"voi, meidän iso tyttö"
Niko hymyilee

Nyökkään hymyillen. Tunnen todella suurta ylpeyttä omasta lapsestani. Tämä tunne on jotain niin ihanaa, varsinkin kun kokee
tän ekaa kertaa.

--

Myöhemmin päivällä

Niko lähti treeneihin ja minä kaupungille tytön kanssa. Tarkoituksena on mennä ostamaan uusia vauvanvaatteita. Nykyiset alkavat jo olla pieniä, joten tarvitsee hieman isompaa kokoa.

Onneksi äitiyspakkauksen mukana tuli isomman koon vaatetta, joten ihan hirveästi niitä ei tarvitse ostaa. Eikä kannatakaan. Ei vauva tarvitse kokonaista vaatehuonellista vaatteita.

Työnnän rattaita hyllyjen välissä, samalla tutkaillen vaaterekkejä. Vauvojen vaatteet on kyllä ihan hirmu söpöjä!

"anteeks, voinko jotenkin auttaa?" Ääni takanani kysyy

"ei kiitos, katselen va- mitä helvettiä Eerika?!" Melkein kiljaisen

"yllätyyyss"
Tuo naurahtaa

"siis mistä lähtien sä oot ollu henkkamaukalla töissä?" Kysyn

"no kuukaus sitten solmin työsopimuksen ja oon nyt vielä viikon töissä, ennenkuin jään äitiyslomalle" Eerika sanoo

"ihanaa, onneks olkoon!"
Hymähdän

Halaan ystävääni.

"no moi Lumi!"
Eerika lässyttää

Tyttö on aivan onnesta soikeana nähdessään kummitätinsä. Itse hymyilen tilanteelle vieressä.

"mites teillä noin muuten menee?" Eerika kysyy

"ihan hyvin! Niko on töissä ja mä hoidan pikkusta kotona. Niko hoitaa sen minkä ehtii töiltään" Sanon

"joo Joonaskin on aika kiireinen, mutta se kuuluu tohon ammattiin. eteenkin nyt, kun ovat menestyksen aalloilla" Eerika sanoo

"niinpä. mutta me jatketaan vaatteiden etsimistä, alkaa nykyset olla Lumille pieniä" Sanon

Eerika hymähtää ja jättää meidät rauhassa katsomaan vaatteita.

--

Myöhemmin kotona

Niko tuli töistä vähän aikaisemmin, kuin normaalisti ja lähti vaunulenkille Lumin kanssa. Itse jäin kotiin tekemään ruokaa.

Meille aikuisille teen lohikeittoa ja pikkuneiti saa kananugetinpaloja, sekä kurkkua ja tomaattia.

Perhe-elämä on oikeastaan aika ihanaa. Tietysti siinä on myös negatiiviset puolensa, mutta suurimmaksi osaksi tämä on pelkästään positiivista.

Varsinkin, kun on niin huolehtiva ja rakastava avopuoliso. Avopuoliso, joka tukee ja auttaa, tunneasioissa ja kodinhoidossa. En tiedä, miten mä selviäisinkään ilman Nikoa..

En varmaan mitenkään.

--

Myöhemmin illalla

Sain juuri Lumin nukkumaan ja nyt ajattelin antaa aikani Nikolle. Hän on ansainnut sen. Äitiys on vienyt kuitenkin suurimman osan ajastani.

"rakas, mä ajattelin että voitais tehdä jotain kivaa yhdessä. nyt kun Lumi nukkuu..?" Ehdotan

"sopii hyvin. ihan ensiks mä haluaisin kuitenkin pussailla" Niko virnuilee

Istahdan sohvalle tuon viereen ja vedän miehen suudelmaan. Tiputtelen tuon huulille useita suudelmia, niiden käydessä todella intohimoisiksi.

Irroitan Nikon huulilta, koska happi on lähellä loppua. Hymyilen tuolle, samalla huohottaen.

"me taidettiin vähän innostua"
Niko naurahtaa

"vähän joo"
Hymähdän

"no mitäs tehtäis?"
Niko kysyy

"katotaan netflixistä joku leffa, sä saat päättää" Sanon

"oke"
Niko hymähtää

Miehen etsiessä mieleistä leffaa, valmistelen keittiössä leffaherkkuja. Punaviiniä ja suolakeksejä juustolla.

Vien ne olohuoneeseen sohvapöydälle ja istahdan takaisin sohvalle, vilkaisten Nikoa.
Tuo näyttää tuskailevan valinnan kanssa. Eihän tässä mikään hätä ole, kunhan ei aamuun asti menis!

"katotaan tää"
Niko sanoo

Katsahdan telkkarin ruutua, jolla komeilee tuttuakin tutumpi leffa.

"voi rakas"
Naurahdan

"etkö sä tykkää?"
Niko kysyy

"ei, ei! ei tää sitä ole. tottakai katotaan" Hymähdän

Enpä ole tavannut aiemmin miestä, jota kiinnostaa niin paljon elokuva uppoavasta laivasta. Hyvällä tavalla!

-
sanat: 597

surprise! 🥰

yritän saada tän kirjan tän vuoden puolella loppuun, mutta en lupaa mitään!

tsemppiä kaikille tulevaan uuteen viikkoon❤️