𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

67 - Tuhansien eurojen korvaukset

Skip 5kk

Y/n

Veljeni kuolemasta on viisi kuukautta. Se oli tähän astisesti elämäni hirvein päivä..

Minulla oli maailman ihanin veli, vaikka hän olikin enemmän oman tiensä kulkija ja huoleton nuori mies. Hän kuitenkin todella välitti meistä kaikista, vaikka sitä ei ehkä osannut näyttääkään.

Surettaa ihan äärettömästi, ettei
hän ehtinyt nähdä oman siskontyttärensä kasvavan.
Hän oli niin innoissaan Lumista ja kertoi, että aikoo viedä tytön joskus tulevaisuudessa HopLopiin päiväksi.

Valitettavasti näin ei kuitenkaan ehtinyt käydä.

Topias asui vielä osittain vanhempien nurkissa. Oli hänellä asunto myös Porvoossa, mutta kaiken parisuhdedraaman alettua hän asettui vanhempien luokse.

Se oli minun mielestäni hyvä ratkaisu. Olisi ollut äärimmäisen ikävää, jos hän olisi jäänyt Porvooseen yksin. Oli onni onnettomuudessa, että hän oli meidän kanssa viimeisinä kuukausinaan.

Sitten se auto-kolari.. Kävin onnettomuuspaikalla viikko tapahtumien jälkeen ja näky oli aika järkyttävä. Topiaksen auto oli ojassa poliisinauhoin ympäröitynä, ihan rutussa.

Autossa oli Topiaksen lisäksi hänen tyttöystävänsä Noora ja heidän kaksi  kaveriaan, joku Arttu ja Mikko taisi olla. En tiedä kauhean hyvin veljeni kavereita. Paitsi yksi Rasmus on minulle tuttu, hän oli ja on kaikesta huolimatta Topiaksen paras ystävä.

He olivat törmänneet rekkaan valtatiellä kovassa vauhdissa, koska rekkakuski oli ajellut miten sattuu. Tiellä ei ollut valoja, joten he eivät ehtineet väistää ja tajusivat vasta kohdilla, että jotain on edessä. Sitten törmäys tapahtui ja veljeni kuoli heti..

Vänkärinpaikalla istunut Noora on koomassa ja takapenkillä istuneet pojat teho-osastolla kriittisessä tilassa. Heidän selviämisestä ei ole varmuutta.

Rekkakuski selvisi hengissä, mutta sai syytteet törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Hän joutui maksamaan tuhansia euroja korvauksia meille omaisille kärsimyksestä ja sai 2 vuoden ehdollisen vankeustuomion.
Minun mielestäni aivan liian pieni tuomio, mutta minkäs teet..

Nämä viimeiset viisi kuukautta on ollut todella, todella hirveitä. Ensimmäisinä viikkoina hädintuskin pääsin sängystä ylös..
Asioidenkin hoitaminen oli pitkässä puussa ja olin Lumin kanssa ihan kuolemanväsynyt.

Niko auttoi sen minkä pystyi, mutta hänenkin oli käytävä välillä töissä. Hän päätti soittaa appivanhemmat Oulusta apuun ja he tulivat heti seuraavana aamuna junalla Helsinkiin. Luojan kiitos.

Heistä oli ihan korvaamaton apu.
He asuivat meillä lähes kuukauden, kunnes heidän oli pakko palata Ouluun ja omiin töihin. Sen jälkeen Nikon pikkusisko Nea tuli meille muutamaksi viikoksi.

Hänestä oli iso apu yhtälailla.
Nea kävi kaupassa, imuroi ja täytti, sekä tyhjensi tiskikonetta. Kävimme myös koko porukalla lintsillä, se oli kivaa. Sai hetkeksi ajatukset jonnekin muualle ja keskittyi hauskanpitoon.

Hurjimpiin laitteisiin en uskaltanut mennä, mutta Niko paineli niihin ihan muina miehinä Nean kanssa. Oli sillä kuulemma tullut vähän huono olo jälkeenpäin.. Yllätys. Tämän ikäisenä ei mikään Ukko tai Taiga hirveästi houkuta..

Nyt tällä hetkellä istun kotisohvalla ja Eerika istuu vieressäni. Tuon raskaus on jo melkein lopuillaan,
eli kaikki meni hyvin!

Oon kyllä niin onnellinen mun bestiksen puolesta <3

"ois kiva kyl käydä ennen vauvan syntymää ja  joulua vaikka jossain lapissa mökkiloma tai jotain"
Eerika sanoo

"Niko niin rakastaa tota ideaa" Naurahdan

"eiku nii sehän oli se lappi lover forever. mut katotaan mökkejä, ne pitää varata varmaan heti, et saa mökin" Eerika naurahtaa

"joo, ootas haen mun kannettavan" Sanon

Kipaisen makuuhuoneesta kannettavani ja suuntaan takaisin sohvalle.

--

Hetken päästä

Olemme katselleet muutamia mökkejä ja löysimme yhden, josta tykkäsimme. Vuokrakin oli viikon ajalle kohtuullinen. Tosin saimme vapaan viikon vasta tammikuun ensimmäiselle viikolle, mutta ei se haittaa.

Yhtä juttua tulimme vain miettineeksi. Eerikan laskettu aika on tammikuun alussa ja olemme silloin siellä keskellä ei mitään, mökillä. Lapin keskussairaalaan on noin 2h matka..

Noh, eiköhän me hengissä selvitä.

"se loma meni sit vähän myöhäselle. toivottavasti tää pikkunen malttaa pysyä sisällä ennen sitä"
Eerika hymähtää

"no toivottavasti ei yhtä kiire maailmaan ko Lumilla"
Naurahdan

Eerika naurahtaa takaisin.

Vilkaisen nopeasti ulos ikkunasta, jossa on pimeä ja lunta sataa viistossa. Ihana marraskuu..

"Joonas muuten kysy yks päivä, että saako se synnytyksessä katkasta napanuoran ku Niko oli kuulemma katkassu teidän synnytyksessä" Eerika naurahtaa

"ihana, kai sä suostuit?"
Hymähdän

"no tottakai"
Eerika hymähtää

Silitän sitten varoen Eerikan vatsaa. Tuo hymyilee takaisin.

"mä en malta oottaa tän pienen syntymää" Hymyilen

"en mäkään malta odottaa nähdä sua kummitätinä" Eerika sanoo

"mitä? oikeesti?!"
Melkein kiljun

Eerika nyökkää naurahtaen ja samantien syöksyn halaamaan häntä.

Rakastan elämääni, pitkästä aikaa.

-
sanat: 676

uus osa, olkaa hyvä! ❤️