𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

18 - "Sen silmistä vaan paisto viha"

Y/n

"Eerika.." Inahdan

En ole tunnistaa parasta ystävääni. Hänen kasvonsa ovat aivan veren peitossa.. Näyttää siltä, että hän olisi saanut turpaan.

"tuu sisään sieltä" Nikon ääni kuuluu takaatani

Päästän Eerikan sisään ja ohjaan tuon sohvalle istumaan. Niko lähti vessaan hakemaan haavanpuhdistusvälineitä. Yritän sillä välin kysellä Eerikalta, että mitä on tapahtunut. Samanaikaisesti minua pelottaa, koska ystäväni on niin shokissa..

"mitä oikein tapahtu? kuka teki sulle noin?" Kysyn

"Anssi.." Eerika saa sanotuksi

"Anssi?!" Älähdän järkyttyneenä

Eerika nyökkää murtuen itkuun.
Voi rakas.. Otan tuon varovasti halaukseen ja rauhoittelen häntä.

"ei se ikinä aiemmin oo tehny mulle näin.. meille tuli riitaa ihan tyhmästä asiasta ja sit se hakkas mut. sen silmistä vaan paisto viha.. mä en uskalla palata sen luo enää"
Eerika niiskuttaa

"voi ei, ihan kamalaa. mut kyllä sun ois hyvä vielä puhua sen kanssa, ettei tää asia jää kaiveleen mieltä. tottakai nyt vaan otatte etäisyyttä ja rauhotutte. ei sun tarvi nähdä Anssia ihan heti" Lohdutan

"mä tiiän. mä haluan nyt vaan olla tässä" Eerika nyyhkyttää

"tottakai" Sanon rauhallisesti

Niko odottelee vessanovella tarvikkeiden kanssa. Nyökkään hänelle, että hän voi tulla.

"ootko valmis haavojen puhdistukseen?" Kysyn Eerikalta

"joo" Tuo sanoo

Kaadan desinfiointiainetta vanulapulle ja painelen sitä hänen kasvoilleen. Toivottavasti Eerikaan ei satu.

"eihän satu?" Kysyn

"ihan vähän, mutta ei se haittaa" Eerika sanoo

"okei hyvä" Sanon lempeästi

Lopulta, kun haavat on puhdistettu ja suojattu, pyydän Nikoa hakemaan makuuhuoneen kaapista lakanat. Sillävälin autan ystäväni istumaan keittiönpöydän ääreen ja laitan meille iltapalaa.

--

Eerika nukahtaa sohvalle lähes heti iltapalan jälkeen, joten siivoan kaikessa hiljaisuudessa keittiön. Käyn sen jälkeen vessassa pesemässä hampaat. Vessasta tullessani sammuttelen valot keittöstä ja menen makuuhuoneeseen, vaihdan yövaatteet ja käperryn Nikon viereen.

"en ois ikinä uskonut Anssista. se on vaikuttanut aina niin mukavalta ja täydelliseltä Eerikalle" Kuiskaan hieman järkyttyneenä

"ei pahuus näy välttämättä aina päällepäin. mutta aika paska homma" Niko kuiskaa

"sanopa muuta. musta tuntuu ihan hirveältä Eerikan puolesta" Huokaan

"no tottakai susta tuntuu ja saa tuntua, Eerika on kuitenkin sun paras ystävä" Niko lohduttaa

"kiitos rakas, että jaksat ymmärtää. mun on kuitenki parasta tän pikkutyypin takia olla stressaamatta liikaa" Hymähdän

"ihan mitä vaan rakkaan takia"
Niko hymyilee

No voii miten söpöä. On mulla ihana ja huolehtivainen poikaystävä.

Vaihdamme suudelman, jonka jälkeen toivotamme toisillemme hyvät yöt. Silitän vielä vatsaani varovasti. Niin hassua ajatella, että meistä tulee äiti ja iskä. Samaan aikaan ajatus on kuitenkin maailman ihanin.

Säpsähdän, kun toiset kädet koskettavat vatsaani.

"siellä se meiän pieni ihme kasvaa" Niko kuiskaa

"niin tekee" Kuiskaan lempeästi

Hetken hiljaisuuden jälkeen avaan suuni.

"ens viikolla on eka neuvola ja ultra, haluatko tulla mukaan?" Kysyn

"no tottakai haluan" Niko hymähtää

Hymähdän. Rakastan Nikoa ihan liikaa. Hänen kaltaisensa miehet ovat todella harvassa. Voin sanoa itseäni siis onnentytöksi.

Toivottavasti lopun elämääni.

-
sanat: 457

hieman lyhyempiä osia, mutta välillä käy näin 🙈

joulu ja bc:n keikat lähestyvät! 🆘️