𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

14 - Positiivinen

Y/n

tää siis alkaa siitä, kun Y/n lähtee töihin :)

Vilkaisen makuuhuoneeseen, jossa Niko näyttää nukkuvan tyytyväisenä ja välillä kuorsaa. Jouduin sitä aika monta kertaa yöllä tökkimään, ettei se kuorsaisi kokoajan. Untahan se häiritsee.

Kello kuitenkin käy, joten minun on lähdettävä etten myöhästy töistä. Painan ulkooven kiinni ja laskeudun hissillä alas. Eerika jo odotteleekin ulkona. Istahdan tuon autoon, moikaten samalla.

"no, mitäs sun ja Nikon välillä on tapahtunu?" Eerika kysyy myhäillen

"itseasiassa.. me seurustellaan" Hymähdän

"mitä?! oikeesti?!" Eerika kiljuu

Nyökkään hymyillen.

"hei ihanaa! paljon onnea"
Eerika hymyilee

"kiitti. mä oon niin onnellinen Nikon kanssa" Hymyilen

"no sen näkee" Eerika hymähtää

"mut on tässä muutaki" Huokaisen

"eihän se oo mitään vakavaa?"
Eerika kysyy huolestuneena

"no emmä tiedä miten tän luokittelee, mutta siis mun menkat on myöhässä kuukauden ja me ollaan oltu kerran ilman kumia, plus mulla on ollu huonovointisuutta ja välillä on tullu kummallisia hajuja" Sanon

"siis meinaatko sä että oisit ehkä raskaana?" Eerika kysyy

Mun silmät suurenevat järkytyksestä. Ei ei ei.. En mä voi olla raskaana!

"ei ei" Saan sanotuksi

"ei mitään hätää Y/n. kaikki järjestyy" Eerika lohduttaa

"mua pelottaa" Inahdan

"hei, tehään näin: käydään töiden jälkeen apteekissa hakemassa raskaustesti ja mennään mun luo tekemään se, okei?" Eerika
kysyy lempeästi

"okei" Sanon

Prisma siintää jo edessä. Normaalisti olisi kiva mennä töihin, mutta nyt ahdistaa. Entä jos olenkin raskaana? Miten mä kerron Nikolle? Me ollaan puhuttu lapsista ja molemmat haaveillaan omista, mutta jotenkin tää on ehkä vähän liian aikaista.. Jos siis olen raskaana.

"hei, sanot vaan jos alkaa ahdistaa liikaa. mä voin kyllä auttaa sua hyllyttämisessä" Eerika lohduttaa

Tänään on minun, Sannan, Hanneksen ja Tittan hyllytysvuoro. Toki hyllytämme eri puolilla kauppaa yksinään, joten apukäsiä ei välttämättä ole.

Nyökkään ystävälleni. Kyynel kuitenkin tirahtaa silmäkulmastani ja painaudun häntä vasten. Halailemme pukuhuoneessa hetken. Aika kuitenkin juoksee ja on pakko kuivata kyyneleet ja vetää työkamppeet niskaan.

--

Vedän rullakkoa perässäni ja suuntaan hyllyttämään pesuaineita. Nostelen huuhteluainepulloja omille paikoilleen, kunnes ne on saatu hyllytettyä. Sitten vielä pesupulveripaketit. Nostan rullakosta pahvin, jonka päälle on pakattu monta pientä pakettia. Yhtäkkiä vatsassani tuntuu kova kipu ja nostettava taakka lentää lattialle.

Laskeudun rullakkoa pitkin kyykkyyn ja pitelen vatsastani kiinni voihkien kivusta. Yritän kuitenkin hengittää mahdollisimman rauhallisesti. Se onneksi tepsii ja kipu rauhoittuu. Minun on kuitenkin pakko jättää hyllyttäminen kesken.

Ilmoitan radiopuhelimella Hannekselle, joka on lähimpänä. Hän oli vielä työn touhussa, mutta lupasi hyllyttää pesuaineet loppuun.

Lähden taukotilaan, jossa törmään Eerikaan. Hän katsoo minua kysyvästi.

"oon aika varma, että oon paksuna" Totean

"mitä nyt?" Eerika kysyy hämillään

"no siis mä nostin sellasta pesuainepakettipakkausta ja mun mahaan alko sattumaan aika paljon" Sanon

"ootsä kunnossa?" Eerika kysyy

Nyökkään.

Eerika laskee hanasta vettä lasiin ja ojentaa sen minulle. On mulla ihana ja  huolehtivainen ystävä.

--

Olimme kipaisseet apteekissa ja haimme kaksi erilaista raskaustestiä. Viivatestin ja digitaalisen testin. Viivatestissä tulee kaksi viivaa, jos on raskaana ja digitaalinen kertoo sinun olevan raskaana, sekä sen hetkisistä raskausviikoistasi.

Istun täristen Eerikan ja Anssin sohvalla, lukien testien ohjeita. Ei helvetti mua pelottaa!

"emmä pysty" Inahdan

"hei, sä pystyt ihan mihin vaan ja muista et oon sun tukena, kävi miten kävi" Eerika lohduttaa

Hengitän syvään, jonka jälkeen nousen sohvalta ylös ja suuntaan kohti vessaa testien kanssa. Eerika tuo minulle kertakäyttökupin, johon voin virtsata. Totuuden hetki.

Kun olen saanut virtsattua kuppiin, käytän molempien testien päitä virtsassani ja suljen niiden suojakotelot. Jätän ne sitten lavuaarin reunalle ja lopun virtsan kaadan pönttöön, huuhdellen sen pois.

Kävelen vessasta ulos ja Eerika tulee halaamaan minua. Nyt pitää odottaa ihan pieni hetki. Odotus tuntuu kuitenkin ikuisuudelta. Tää on ihan kamalaa..

Parin minuutin päästä palaan vessaan ja nostan ensimmäisenä viivatestin käsiini. Katson pientä näyttöä, jossa näkyy haaleasti kaksi viivaa. Alan täristä, mutta katson vielä digitaalisen testin. Olen puhjeta itkuun, kun näytöllä lukee:

raskaana. 3-4 viikkoa.

Lopulta puhkeankin itkuun, mutta oikeastaan onnenitkuun. En voi uskoa, että mun sisällä kasvaa ihminen.. Me saadaan Nikon kanssa vauva!

"mitä tapahtuu?" Eerika tulee kysymään

Näytän hänelle raskaustestejä, jolloin hänkin alkaa itkemään onnesta. Halaamme toisiamme tiukasti. Saan kuitenkin itkun seasta puhuttua:

"positiivinen"

-
sanat: 666

Y/n on raskaana! 😍🍼

mutta mitäs veikkaatte, että miten Niko reagoi? 🙈