𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

57 - "Jos sä pitäisit vähän sairaslomaa?"

Niko

Studiolla oli vierähtänyt mukavasti aikaa, kirjoittaessa uusia biisejä ja säveltäessä niitä pianolla, sekä kitaralla. Kokeilimme äänittääkin muutamia.

Kello lähentelee kahta yöllä. Olemme lähdössä Aleksin kanssa viimeisinä kotiin. Joel lähti hetki sitten Joonaksen kanssa yhtäaikaa ja Tommi jo aiemmin. Olli ei tullut tänään omien kiireiden vuoksi.

"noni, kaikki vissiin on matkassa?" Kysyn

Kokeilemme kumpainenkin omia taskujamme. Puhelin, pörssi, avaimet.. Jep, kaikki on.

"juu" Aleksi hymähtää

Niinpä sammutan valot ja lukitsen ovet perässäni. Astumme hissiin. Välillämme on omituinen hiljaisuus, osittain jopa kiusallinen..

Aleksi on ollut tänään vähän vaisu. Siis ei normaaliin tapaansa vähän hiljainen, vaan jotenkin tosi epäsosiaalinen ja kokoajan omissa maailmoissaan.

En tiedä mistä on kyse, enkä ole viitsinyt udellakaan. Eihän hänen asiat minulle kuulu. Kertoo, jos tahtoo. Toivon vain kovasti, ettei Joelin kanssa olisi mitään kärhämää taas..

Hissin saapuessa 1. kerrokseen, nousemme kyydistä pois sen helvetin ärsyttävän dingdong-äänen saattelemana.. Kenen idea oli laittaa hissiin sellainen ääni?!

Olen juuri astumassa lasisesta ovesta ulos parkkipaikalle, mutta minua vedetään olkapäästä takaisin.

Käännähdän katsomaan takanani seisovaa Aleksia kysyvästi. Hän vaikuttaa vähän vaivaantuneelta.

"no, mikä on?" Kysyn

"voitko vaan halata mua?"
Aleksi kysyy ääni väristen

Mitään sen enempää mukisematta nappaan miehen halaukseen. Kierrän käteni tuon ympärille, silittäen hellästi miehen selkää.

"Niko.. mulla on paha olla"
Aleksi nyyhkyttää

"mitä on tapahtunu?" Kysyn

"liikaa. töitä, pitäis hakea se koira kotiin viikonloppuna, Joelin kanssa välit on edelleen vähän oudot ja nii.." Aleksi huokaisee

"jos sä pitäisit vähän sairaslomaa? me pärjätään kyllä ilman sua studiohommissa" Ehdotan

"nii, se vois ehkä tehdä hyvää. en oo oikein kerenny levätä kunnolla moneen kuukauteen" Aleksi sanoo

"tee ihan miten ite haluat. mutta joo, ymmärrän kyl sua. elämä on joskus ihan paskaa ja hajottaa päätä, mutta kyllä asiat aikanaan järjestyy" Lohdutan

"mut mun pitäis hakea se koira lauantaina sieltä Hangosta. jos sä voisit tulla mukaan?" Aleksi kysyy

"tottakai! monen aikaa lähdetään?" Kysyn

"joskus aamupäivällä, yhentoista-kahentoista aikaan" Aleksi sanoo

"selvä homma"
Hymähdän

Huomaan Aleksin silmistä karkaavan useita kyyneleitä, pyyhin ne sormellani pois. Otan miehen takaisin halaukseen.

"voi rakas, ei oo mitään hätää" Lohdutan

Paitani kastuu olkapään kohdalta, mutta ei sillä sen väliä. Tärkeintä on, että olen nyt tässä ystäväni tukena ja turvana.

"mä oon oikeesti aika loppu.."
Aleksi itkee

Tiukennan otetta miehestä ja keinutan tuota halauksessa
puolelta toiselle.

"ei tarvii aina jaksaa tai olla ilonen. meillä kaikilla on huonoja hetkiä" Kuiskaan

"kiitos, että oot"
Aleksi kuiskaa

Suukotan miehen poskea, silittäen sitten hellästi sen ihoa.

"kaikki järjestyy aikanaan, usko mua" Sanon

Aleksi nyökkää pyyhkien kyyneleitä ja halaa minua vielä kerran, ennenkuin lähdemme jatkamaan matkaa omiin koteihin.

Istahdan autoon hieman haikeana. Voi Aleksia. Onneksi hän kuitenkin kertoi minulle tai en olisi saanut yötä nukuttua.

Ajelen yön pimentämässä Helsingissä. Ratikat ajelevat vastaan omalla radallaan. Myös muutamia autoja, kävelijöitä ja pyöräilijöitä on liikenteessä.

Myös vähän sitä niin sanottua "pimeää porukkaa" on liikkeellä tähän aikaan yöstä.

Radiossakin joku popkanava soittaa masentavaa musiikkia..

"Niin he löytävät toisensa tuhansien tähtien joukosta
loistavat niin kirkkaina toisiinsa ovat sidottuina
kaikki se, mitä me joskus valittiin

Vaikka meille annettaisiin koko avaruus vain hetki, kun sen saisin katoamaan
vaikka maailma eteeni polvistuisi, sen vain saisin palamaan ja huomenna, taas huomenna olen surullinen

Varjo meitä kantaa kun loppuun palaa kaikki se, mitä me joskus valittiin

Vaikka meille annettaisiin koko avaruus vain hetki, kun sen saisin katoamaan
vaikka maailma eteeni polvistuisi, sen vain saisin palamaan ja huomenna, taas huomenna olen surullinen

Vaikka meille annettaisiin koko avaruus vain hetki, kun sen saisin katoamaan
vaikka maailma eteeni polvistuisi, sen vain saisin palamaan ja huomenna, taas huomenna olen surullinen"

Uniklubi - Huomenna

-
sanat: 643

nyt on kuulkaa jussit juhlittu ja ens viikon jälkeen lomat lompsittu! ainakin toivottavasti, ois kiva päästä töihin et sais rahaa ja vois elää 😃

mulla on huomenna työhaastis, kerron myöhemmin lisää jos lykästää :)

ja hei, KIITOS! 11k lukukertoja ja hitokseen tähtiä! 😍 kiitos, merkkaa ihan älyttömästi mulle 🫶🏻

jajaja en tiiä oonko sanonu jo, mutta Seinäjoen vauhtiajot ja
BC kutsuu ens kuussa 😍❤️‍🔥

noni bye 😂🥰