𝒚𝒉𝒕𝒆𝒏𝒂̈ 𝒊𝒍𝒕𝒂𝒏𝒂 | 𝑵𝒊𝒌𝒐 𝒙 𝒀/𝑵

46 - "Minkälainen sun vointi on?"

Y/n

Tunnen, kuinka voimakas kipu käy läpi kroppaani. Supistukset ei oo tähän mennessä vielä ikinä ollu näin kivuliaita.. Mä kuolen ihan just.

"Niko!" Huudan paniikissa

"hengitä syvään, ei oo mitään hätää"
Vanessa rauhoittelee

Huudan täysiä kivusta, kyyneleiden virratessa pitkin poskiani. Puristan sohvapöytää toisella kädelläni.

"rakas, mikä on?!"
Tuttu ääni kysyy hädissään

Niko kyykistyy viereeni, pukien paitaa samalla päällensä. Heittäydyn miestä vasten ja pidän hänestä tiukasti kiinni.

"kovia supistuksia. seurataan nyt hetki, et mihin tää menee. mä oon kätilö, eli meillä ei oo mitään hätää"
Vanessa sanoo

"entä jos tää syntyy jo nyt??"
Kysyn paniikissa

"shh, ihan rauhassa. nyt keskityt hengittämiseen" Vanessa jatkaa rauhoitteluani

Tuo silittää selkääni, samalla kellottaen supistuksiani. Menis jo ohi..

"ei näitä mitenkään hälyttävän tiheästi tule, mutta parempi seurailla tilannetta vielä" Vanessa sanoo

"joo, seuraillaan" Niko sanoo

"anteeks et teidän saunailta meni pilalle" Sanon supistuksen hellittäessä

"no höpöhöpö. tärkeintä et sä ja vauva ootte kunnossa" Niko älähtää pienesti

"no mutta kun-

En ehdi kuitenkaan sanoa lausetta loppuun, kun Niko hyssyttelee. Päätän luovuttaa vastaan inttämisen, vaikka pahaltahan minusta tuntuu että tää ilta meni tälleen. Mutta toisaalta eihän tätä voinu mitenkään ennakoida.

"Y/n, sä et oo todellakaan pilannut mitään. tällaset asiat on ihan luonnollisia loppuraskaudessa ja joskus ne yllättää näin. mut kuten Niko sanoi, niin tärkeintä on et sinä ja vauva ootte kunnossa" Olli sanoo

"hyvin sanottu bro"
Niko hymähtää

Hymyilen vain Ollille niin hyvin, kuin kivuissa pystyn. Onneksi tuntuu kuitenkin siltä, että supistus alkaa olla ohi. Hengittelen syvään, Nikon suukottaessa otsaani.

"helpottaako?" Vanessa kysyy

"juu, toistaiseksi ainaki" Sanon

"sut ois varmaan hyvä saada makuulle. voisit yrittää nukkua" Vanessa sanoo

"väsyttää kyl aika paljon. ehkä se tosiaan auttaisi" Totean

Pääsen poikaystäväni avuin ylös lattialta ja tuo taluttaa minua varovasti kohti makuuhuonetta.

Pienen säädön jälkeen saan puettua yövaatteet päälle ja käperryn peiton alle, ottaen pitkulaisen "raskaustyynyn" kaveriksi. Sen kanssa pystyy nukkumaan kyljelleen.

"pärjäättekö te vai jäädäänkö me yöksi kaikelta varalta?" Vanessa kysyy

"mitä mieltä sä oot?"
Kysyn itse kätilöltä

"noh, oishan se ihan hyvä että jäätäis jos jotain sattuu tapahtumaan. mutta ei me tietenkään jäädä, jos te ette haluu" Vanessa sanoo

"mun puolesta te saatte jäädä. Niko?" Kysyn poikaystävältäni

"joo ilman muuta" Niko hymähtää

"Niko, laita Ollille ja Vanessalle peti vierashuoneeseen" Sanon

"mä hoidan, nuku sä vaan"
Niko sanoo

Hymyilen itsekseni jäädessä yksin makuuhuoneeseen lepäämään. Suljen sitten silmät ja otan paremman asennon. Jospa se uni tulis..

--

Aamulla

Kello on vasta puoli yhdeksän, mutta en saa enää unta. Menin kyllä niin ajoissa pehkuihin, että varmaan tarvittavat tunnit nukkumiseen tuli täyteen.

Yöllä oli pientä polttelua, mutta ne menivät nopeasti ohi. Se eilinen taisi olla väärä hälytys. Vaikka se pelästytti ihan tosi paljon. Luojan kiitos, että Vanessa oli paikalla.

Hän on kyllä todella mukava ja ihana tyyppi. Juteltiin eilen ennen sitä välikohtausta vaikka mistä. Nikosta ja Ollista, mun raskaudesta, Vanessan elämästä ja oikeastaan tutustuttiin toisiimme.

Sovimme, että joku päivä lähdemme kolmistaan shoppailemaan. Minä, Vanessa ja Eerika. Uskon, että meistä tulee vielä erottamaton kolmikko.

Oikeastaan olisi ihanaa, jos hän olisi kätilöni. Synnyttämään olisi mukavaa mennä, kun tuntee ihmisen ja pystyy ehkä hänen seurassaan olemaan enemmän oma itsensä. Ei ns. tuntemattomissa kätilöissä mitään vikaa ole, mutta nää nyt on vaan mun ajatuksia.

Nousen sängystä ylös pyristelyn jälkeen ja suuntaan kohti keittiötä, laittamaan aamupalaa. Avaan matkalla olohuoneen sädekaihtimet. Ihana auringonpaiste.

--

Istumme porukalla aamiaispöydässä. Olli mutustaa tyytyväisenä ruisleipää, johon tyttöystävänsä reagoi huvittuneella päänpudistuksella.  Naurahdamme yhdessä.

"mitä? tää on hyvää"
Olli sanoo ihmeissään

"joojoo" Niko hymähtää

"ainiin, me lähetään toukokuussa mallorcalle" Olli sanoo

Tuo asettaa kätensä tyytyväisenä tyttöystävänsä hartioille.

"oi, ihanaa!" Hymähdän

"tuokaa tuliaisia. ei oo muuten takasintulemista" Niko sanoo

"Niko!" Älähdän ja läpsäisen tuota hennosti rintakehälle

Olli vain nauraa makeasti.

"eiköhän me jotain teille keksitä"
Tuo myhäilee

"noni, hyvä. äläkä sinä kilju siinä"
Niko sanoo katsoen ensin Ollia ja sitten minua

"no mitä?!" Naurahdan

Haukkaan sitten leipääni ja pyöräytän poikaystävälleni vain silmiäni. Tunnen kuitenkin samassa puristuksen takapuolessani. Hyvä, etten tukehdu leipään. Ja toi yks saakelin ukko vaan virnuilee!

"juu, kiitos aamupalasta. me varmaan lähetään kohta puolin" Olli sanoo

"olkaa hyvä vaan" Hymähdän

"minkälainen sun vointi on?"
Vanessa kysyy

"ihan hyvä. ei supistele. ainoastaan selkää vihlasee, mutta se nyt on tyypillistä näin loppuvaiheessa" Totean

"no hyvä. soita mulle heti jos jotain käy" Vanessa sanoo

"joo! mut kuules, sellasta vaan et oisko mahollista saada sut kätilöks meidän synnytykseen?" Kysyn

"eiköhän se onnistu"
Vanessa hymähtää

"jes, mahtavaa" Hymyilen

Vielä ennen Ollin ja Vanessan lähtöä halaamme molempia eteisessä. Huikkaamme heipat, kun nuo lähtevät.

Heti ulkooven suljettua Niko nappaa minut käsiensä väliin ja suutelee minua.

"oli ikävä" Niko lässyttää

"hölmö" Naurahdan

Lopulta vedän miehen uuteen suudelmaan.

-
sanat: 752

hähää!! vähän juksasin teitä 😏