ᴛʜᴇ ᴇᴄʟɪᴘꜱᴇ ᴏꜰ ᴛʜᴇ ᴄɪᴛʏ

1.

Vuosi 2089.

"Äh, no kaadetaanpas nyt siihen vielä tätäkin ainetta! Kyllä minä ihmiset tällä pelastan!" Huusi tiedemies yksin laboratoriossaan ja kaateli purkkiin aineita. Hän oli kokeillut neljääkymmentäkolmea erilaista yhdistelmää eläimiin ja vielä 18 eläintä oli elossa. Ne olivat ihan sekaisin. Aiemmat eläimet olivat kuolleet myrkyllisiin aineisiin tai olivat raadelleet itsensä kuoliaiksi.

Tiedemiehellä oli toki tavoitelma; keksiä aine, jolla ihmisestä tulisi jollain tavalla vahvempi ja nopeampi. Hän ei halunnut aineen antavan vain pientä, hetkellistä apua nopeuteen ja vahvuuteen; hän halusi aineen tekevän ihmisistä huomattavasti vahvempia ja voimakkaampia pitkäaikaisesti. Hän oli kokeillut jo monia eri vaihtoehtoja ja silti vielä jaksoi yrittää.

Tiedemies työnsi piikin seuraavan eläimen niskaan ja painoi napin alas.

Ei kestänyt kuin vain 10 sekuntia, kun aine alkoi vaikuttaa. Eläin villiintyi, sen silmät kääntyivät ympäri ja sen vartalo alkoi väännellä niin paljon, että sen jalat katkesivat. Eläin juoksi kovaa kohti tiedemiestä ja puri sitä kovaa kaulaan. Mies huusi tuskissaan ja työnsi eläimen pois. Hän nappasi pöydältä aseen ja yritti osua eläimeen, mutta hänen kätensä alkoi täristä ja hän tunsi muuttuvansa. Raastava kipu sai miehen vartalon kiemurtelemaan ja vääntymään, mutta adrenaliini virtasi hänen suonissaan. Mies karjui niin kovaa, että hänen suupielensä repesivät ja veri alkoi valua.

Tässä vaiheessa eläin oli saanut muiden eläinten kopit auki riehunnallaan ja elävät eliöt pääsivät mekastamaan laboratoriossa. Ovi aukesi laboratorion päässä ja tiedemiehen veljen poika astui sisään vain nähdäkseen, että helvetti oli irti. Eläimet hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja raastoivat hänet lähes kuoliaaksi, mutta poika nousi ylös näyttäen yhtä hullulta kuin setänsäkin. Aukinaisesta ovesta vyörysi ulos kaikki hullut eliöt ja kaikki tiedemiehet huusivat kauhuissaan. Vain veri lensi ja kaikki muuttui sekasorroksi.

Jo hetkessä oli suuri, hullu ihmislauma luonnossa vapaana. Ne olivat kuin zombeja.

Zombit ryömivät nopeasti eteen päin ja kuului kammottavia rääkäisyjä sekä luiden napsahtelemista. Zombit olivat veren peitossa, mutta niitä ei kiinnostanut tippaakaan. Heillä oli vain iso halu raadella jokin elävä olento hengiltä.