ᴛʜᴇ ᴇᴄʟɪᴘꜱᴇ ᴏꜰ ᴛʜᴇ ᴄɪᴛʏ

7.

"Tulkaa perässäni. Näytän teille jotain", Xuxia sanoi monotomisesti ja viittoi meitä seuraamaan häntä.

Zombi apokalypsi oli vestänyt jo 9 yötä. Olimme asuneet Xuxian luona jo viikon, ja nainen oli vieläkin ihan jäätävä. Hän oli kyllä sulanut meille jonkin verran, mutta jos otettiin puheenaineeksi jotain mistä hän ei halunnut puhua, antoi hän ympärillään oleville ihmisille hypotermian.

Olimme juuri pelaamassa monopolia, mutta seurasimme naista joka tapauksessa. Xuxiaa ei voinut olla tottelematta. Hän vain sai aina tahtonsa läpi. Xuxia avasi komeron oven ja astui sisään. Menimme perässä. Sitten hän avasi komerossa olevan oven, jota en ollut aiemmin huomannut. Miksi komerossa edes olisi toinen ovi?

Oven takaa paljastui portaat, jotka menivät alas.

"Täällä on kellari. Tulkaa", Xuxia kehotti ja laittoi valot päälle, kapusi alas kellariin. Yleensä odotetaan kellarien olevan pimeitä, kylmiä, kosteita sekä kammottavia, mutta Xuxian kellari oli jotain ihan muuta. Lattia oli peitetty tummanpunaisella kokolattiamatolla ja seinät oli maalattu avaruudeksi. Katossa oli pieniä valoja, jotka muistuttivat tähtiä.

Maassa oli mustia säkkituoleja ja niiden takana oli projektori seinän edessä. Seinää vasten oli musta hylly, joka oli täynnä elokuvia ja sarjojen jaksoja kausijärjestyksessä. Toisella puolella huonetta oli valkokangas.

"Tervetuloa pieneen teatteriini. Tadaa!" Xuxia rallatteli iloisesti ja viittoili meitä peremmälle. Kokolattiamatto oli mukavan lämmin ja pehmeä. "Olisipa sun kaikki lattiat peitetty kokolattiamatoilla. Ne marmorilattiat on ihan jääkylmät", Juyi totesi ja Taisu pärskähti. Xuxia antoi heille terävän katseen.

"Mitä haluatte katsoa? Mulla on monia vaihtoehtoja", Xuxia käveli hyllyn luokse ja katseli vaihtoehtoja.

"Onko sulla labyrintti?" Kysyin innoissani ja Xuxia nyökkäsi. "Katsotaan ne kaikki!" Koko Gay Squadimme huusi samaan aikaan. Malli nyökkäili nauraen ja nappasi kaikki kolme osaa hyllyltä. Menimme istumaan säkkituoleille. Pari säkkituolia jäi tyhjäksi, sillä Aimi ja Lili sekä Juyi ja Taisu tunkeutuivat yhteen.

Elokuva alkoi. Xuxia haki nopeasti syötävää. Labyrintti elokuvat olivat oikeastaan yhtiä lemppareistani. Rakastin Dylan O'brienia ja labyrintin juoni oli myös tosi koukuttava.

Elokuvamaratonimme lähestyi jo loppuaan ja kello oli aika paljon jo. Elokuvan loputtua kaikki lähtivät nukkumaan. Xuxia meni laittamaan levyt takaisin hyllylle. Hän veti minut ylös ja ohjeisti minut portaita ylös ensimmäiseen kerrokseen.

Xuxia katosi sitten jonnekin. Menin keittiöön ja etsin kaapista kätöseeni kaakaojauhetta. Maidon parasta ennen päivä lähestyi. Sekoitin maitoon kaakaojauhetta ja laitoin sen mikroon. Löysin kaapin perältä myös minivaahtokarkkeja. Kun kaakao oli lämmennyt, laitoin sen päälle vaahtokarkkeja. Nappasin olohuoneesta viltin ja menin takapihan terassin penkille istumaan, vilti tiiviisti käärittynä ympärilleni. Hörpin kaakaota ja katselin ihastuksissani tähtiä, jotka näkyivät hyvin pilvettömän taivaan takia.

Mitäköhän peheelleni ja sukulaisilleni kuului? Mitäköhän sille koulun blondille huoralle tapahtui? Entä se söpö itkevä pikkutyttö, jolle annoin tikkarin lohdutukseksi? Rehtorini, joka vihasi minua sen takia, että flirttailin hänelle silloin kerran?

Mitä koko maailmalle kuului? Olivatko ihmiset turvassa? Oliko kukaan turvassa? Yrittikö joku keksiä parannuskeinoa virukseen? Mitä oikein tapahtui?

"Pöö!" Kuului takaani ja hätkähdin, "Hui Saatana!"

Xuxia alkoi nauraa heleästi ja kaatui maahan pidellen vatsaansa. Hetken päästä hän nousi ylös ja istui viereeni hengästyneenä. "Sua on kiva jekuttaa tyttö", hän totesi ja pärskähti. Huokaisin vain ärtyneenä. Miten oli, että välillä Xuxia oli kuin jäätä ja toisinaan oli tosi lapsellinen?

"Sä olet ärsyttävä", tokaisin ja tönäisin Xuxiaa, hän ei edes hievahtanut. Xuxia virnisti; "Mä tiedän", hän tokaisi ylpeästi. Tuhahdin ja join lämmintä kaakaotani.

"Jiaaa, mulla on kylmäää", Xuxia valitti söpösti ja nyki hennosti vilttiäni. "Mitä, ootsä kaks tai jotai?" Kysyin ilkikurisesti ja Xuxia mutristi huuliaan. "Jia on ilkeä Xuxialle", hän leikki surullista ja risti kätensä. Huokaisin turhautuneena ja avasin vilttiä niin, että Xuxia mahtuisi siihen kanssani. Xuxia sujahti käteni ali ja nappasi viltin reunan, pidellen sitä itsensä ympärillä puolestani. Hänen kätensä kiemurteli vyötäröni ympärille ja veti minut lähemmäs saadakseen enemmän lämpöä.

Poskeni alkoivat punertaa ja join kaakaota sivuuttaakseni nolouteni. "Saanks mä?" Kysyi Xuxia ja nyökkäsin. Xuxia nappasi varovasti mukin ja hörppi lämmintä kaakaotani. "Nam", hän tokaisi ja joi loput yhdellä kulauksella. "Mitä sä teet! Se kaakao oli mun!" Huusin Xuxialle harmissani, hän vain virnisti. "Et sä sanonut, kuinka paljon saisin juoda", Xuxia mutristi huuliaan ja leikki pahoittelevaa.

Pyöräytin silmiäni. Oliko hän aiemmin ollut tällainen muiden ihmisten seurassa? Kylmä sekä lämmin.

"Sä sanoit silloin aiemmin, että kerrot joskus myöhemmin menneisyydestäsi. Eikö nyt olisi ihan hyvä aika kertoa?" Kysyin ja Xuxian hymy katosi. Hän katsoi alas harmissaan ja huokaisi. "No kai mun sit pitäis kertoo jotain itestänikin", Xuxia mutisi ja kääntyi hieman enemmän suuntaani. Hän veti syvään henkeä ja nielaisi.

"Mä tiedin jo tosi nuorena, että tykkäsin tytöistä. Olin vain 8-vuotias. En mä silloin edes tiennyt varmaan, mikä lesbo oli tai mitään tommosta. Mä vaan muistan tykänneeni tytöistä. 14-vuotiaana tulin ulos kaapista mun perheelle ja kukaan niistä ei hyväksynyt mua. Ne heitti mun ulos koko huushollista. Se oli niille vain plussaa, ne sai enemmän tilaa, niitten ei enää tarvinnut käyttää rahaansa muhun eikä niitten tavinnut nähdä enää lesboa kotonaan.

Mä menin mummon luo asumaan tänne Heyuaniin. Aiemmin asuin siis Shantoussa. Silloin mun mummo oli jo 80-vuotias, joten ei ollut ihme että... että hän menehtyi kun vielä asuin hänen luonaan. Oikeastaan aloin tehdä töitä jo silloin, kun muutin asumaan hänen luokseen. Hänen menehdyttyään perin osan hänen omaisuudestaan. Opiskelin täällä ja joo, jotenkin päädyin malliksi. Sitten ostin tämän kartanon noin vuosi sitten", Xuxia lopetti kertomuksensa kyyneleet silmäkulmissa. Pyyhin kyyneleet pois hellästi.

"Uskon, että rakastit mummoasi todella paljon?"
"Joo. Hän oli tosi ymmärtäväinen ja olimme läheisiä. Hän oli tosi hauska ja nenäkäs, mutta myös tosi huolehtivainen", Xuxia kertoi muistellen ja huokaisi surullisesti. Halasin häntä tiukasti ja hautasin kasvoni hänen kaulaansa.

"Vanhempani hyväksyivät minut, joten en täysin tiedä miltä sinusta tuntuu. Olen toki kuullut homofobisia kommentteja siellä ja täällä, mutta se ei ole sama asia. Silloin en tuntenut niitä ilkeitä ihmisiä, joten minua ei haitannut vaikka he eivät tykänneet minusta", selitin ja hymyilin pahoittelevasti, vaikka hän ei nähnyt sitä.

"Olen iloinen", Xuxia tunnusti hiljaa mutisten.
"Miksi?" Kysyin ihmeissäni ja Xuxia nipisti poskeani ja kuiskasi 'Söpö'.

"Koska sinun ei ole tarvinnut mennä semmoisen läpi. Se sattuu. Se sattuu tosi paljon, kun ainoat ihmiset jotka sinua rakastavat ja jota myös itse rakastat, yhtäkkiä vihaavat sinua sen takia, että tykkäät jostakin. Se on vain niin uskomatonta, se että joku voi vihata toista niinkin typerästä asiasta", Xuxia sanoi lempeästi, mutta lauseen loppuun tullessa hänen äänensä muuttui matalaksi ja se oli täynnä vihaa.

"Mä olen pahoillani", kuiskasin hänen kaulaansa ja Xuxia vetäytyi kauemmas nähdäkseen naamani. "Miksi ihmeessä sä olet pahoillasi? Ei se sinun vikasi ole", hän sanoi ihmeissään ja mutristin suutani.
"Eikö ihmisten ole vähän niinkuin tapana sanoa noin?" Kysyin ja Xuxia nauroi hiljaa. "Ei sun tarvitse".

"Kello on jo paljon. Mennään nukkumaan", Xuxia tokaisi ja menimme sisään. Hän lukitsi oven ja saattoi minut huoneeni ovelle. "Hyvää yötä", kuiskasin ja Xuxia silitti hiuksiani vastaukseksi. Sitten hän katosi pimeän käytävän varjoihin.

Suljin oveni ja laahustin sängylleni. Sujahdin peiton alle ja huokaisin tyytyväisenä. Niin tapahtui joka ilta, sänky oli vain niin pehmeä, lämmin ja kotoisa. Vaikka oloni oli nyt tyytyväinen, silti kaikki tuntui väärältä.

Se johtui siitä, että en tiennyt miten maailmalla meni ja että missä päin virus jo liikkui. En tiennyt, kuinka monta ihmistä oli jo zombeina tai kuolleina, tai kuinka monta eloonjäänyttä oli.

Kaiken lisäksi minulla oli kamala ikävä vanhempiani.