ᴛʜᴇ ᴇᴄʟɪᴘꜱᴇ ᴏꜰ ᴛʜᴇ ᴄɪᴛʏ

10.

"Hei ystävät! Hätätilanne, hätätilanne!"

Juoksimme Gay Squadin kanssa Xuxian toimistoon ja näimme Xuxian puhumassa armeijan radiopuhelimeen. Hän näytti itsekin hämmentyneeltä, mutta kirjoitti paperille jotain.

Radiopuhelimesta kuului rätinää ja sitten piippaus.

"Mitä tapahtui?" Kysyin kauhuissani ja Xuxia huokaisi, painoi päänsä käsiinsä. "Joku armeijan hyyppä lähetti kai äänitteen jokaiseen armeijan radiopuhelimeen. Sen oli varmaan tarkoitus mennä kaikille sotilaille. Kirjoitin ylös kaiken, mitä se sanoi", Xuxia sanoi ja ojensi minulle paperin.

"Kuuluuko? Kuuluuko? Täällä Herra Kenraali.
Kaikki joukot välittömästi [osoite ja koodrinaatisto]. Suuri zombilauma lounaasta Vietnamin Hanoista kohti Heyuania. Arvioitu saapumis/ohimeno aika on kaksi päivää ja 22 tuntia. Napatkaa selvinneet ja tuokaa pelastustukikohtaan, välittömästi. Loppu", luin lapusta ja katsoin muihin ihmeissäni.

"Meillä on osoite siis", Aimi tokaisi ja Lili tönäisi häntä. "Tänne on tulossa zombilauma. Meidän pitää lähteä, paras mennä varmaan sinne pelastustukikohtaan", Xuxia sanoi ja nousi seisomaan. Hän nyrpisti nenäänsä kivusta ja katsoi suoraan silmiini.

Autoin hänet vessaan ja aloin hoitaa hänen haavaansa. Rupea alkoi jo ilmestyä iholle, joka oli hyvä juttu. Käärin siteen taas kerran huolellisesti ja hymyilin Xuxialle. Hän hymyili takaisin. Xuxia työnsi korvan takaa irronneet hiussuortuvaiseni takaisin korvani taakse. Katsoin alas lattiaan ja tunsin poskieni kuumenevan.

"Milloin me lähdetään?" Kysyin hiljaa, hypistellen hupparin helmaa. "Tänään olisi varmaan parhainta lähteä", Xuxia sanoi onnettomana ja huokaisi syvään.

Katsoin häneen ja jäin tuijottamaan hänen silmiänsä. Hänellä oli tosi pitkät sekä tummat ripset. Jäänsiniset silmät kiilsivät pienesti. Xuxian oranssit hiukset olivat hieman sekaisin ja suin ne siistimmäksi huomaamattani. Xuxia tuijotti huuliani ja nuolaisi omiaan. Hän katsoi ylös silmiini intensiivisesti ja punastuin. Hän liikkui hitaasti lähemmäs, mutta nousin ylös ja panikoiden taputin häntä olalle ja juoksin pois vessasta.

Juoksin portaat ylös ja syöksyin Taisun ja Yujin huoneeseen. Yuji oli pakkaamassa tavaroitaan sängyllä. Heittäydyin hänen päälleen kiljuen ja hautasin kasvoni hänen kaulaansa.

"Vittu Yuji, auta mua", valitin hänen korvaansa ja Yuji työnsi minut hellästi kauemmas. "Mitä tapahtui, Jia?" Hän kysyi huolissaan ja minä vain mutristin huuliani. "Musta tuntuu että Xuxia yritti suudella minua", mutisin hiljaa ja Yujin silmät laajenivat. "Jes!" Hän huusi ja peitin hänen suunsa, pyysin häntä olemaan kertomatta kenellekään.

"Okei, okei. Ei mitään hätää, Jia. Mutta mitä sä tarkoitat sillä, että susta tuntuu?" Hän kysyi ihmeissään ja huokaisin turhautuneena.
"No kun mä en tiedä! Se katto mun huulia ja sit siirty lähemmäs. Ja sit mä pakenin", kerroin lyhyesti ja Yuji löi minua poskelle.

"Au! Mistä hyvästä toi oli?" Kysyin harmissani ja Yuji katsoi minuun, kuin olisin täysin hullu.
"Siis sä ihan tosissas pakenit vai? Ei herranjumala, Jia! Se saatto olla sun ainut mahdollisuus, entä jos se ei yritä uudelleen? Entä jos se vaikka, menehtyy matkalla tukikohtaan tai jotain? Aina kun on tilaisuus, ota se!" Yuji kimitti ja räyhäsi.

"Mä tiedän, mä tiedän. Mun ei olis pitäny paeta, mutku Yuji! Mua pelotti! Siis ihan saakelisti!" Huutokuiskasin ja piilotin naamani käsiini.

"No, toivotaan että saat toisen mahdollisuuden. Muista vaan, että mä hyväksyn tän. Mä shippaan teitä", hän kertoi ja halasi minua. "Joo mä tiedän et shippaat meitä, semmonen pölvästi ku sä oot", mutisin ja Yuji löi minua päähän.