ᴛʜᴇ ᴇᴄʟɪᴘꜱᴇ ᴏꜰ ᴛʜᴇ ᴄɪᴛʏ

14.

Kuulin valitusta altani ja räpyttelin silmäni auki. Xuxia inisi allani ja yritti työntää minua pois päältään. "Jiaaa! Mun kädet on ihan tunnottomat sun takia!" Hän valitti ja mutristi suutaan. "Sori, haluatko että hieron niitä?" Kysyin ja Xuxia nyökkäsi.Hieroin hänen käsiään hetken, kunnes tunto palasi. Menimme sitten alakertaan syömään.

Kira oli tehnyt aamupalaa. Valikoima ei ollut suuri, sillä monet ruoat olivat vanhentuneet, mutta silti saimme vatsat täyteen.

"Saattaa kuitenkin olla, että jokin muu armeijan tukikohta kuuli viestisi ja ovat tulossa tänne. Ehkä heillä vain kestää kauan", sanoin Kiralle, yrittäen sytyttää toivoa häneen.

"Niin. Kai jotkut ovat selvinneet tästä. Eivät he niin tyhmiä voi olla. Lähetin heille kuitenkin varuulta ohjeen vastalääkkeeseen. Toivottavasti he ovat saaneet sen ja yrittävät jo pelastaa maapalloa. Lähetän varmaan tunnin välein viestin uudestaan kaikkialle, ihan varuulta jos kukaan ei sitä saanut", kertoi Kira ja jatkoi pöydän siivoamista.

"Okei", mutisin ja lähdin yläkertaan. Xuxia oli mennyt taas nukkumaan. Ei hänellä kauheasti ollut mitään muutakaan tekemistä. Istuin hänen viereen ja katselin hänen siroa naamaansa. Xuxian hengitys oli tasainen ja hänen suunsa oli hieman raollaan.

Oli kuin olisin hypnotisoitu. Naamani lähestyi hänen omaansa, sydämeni takoi rinnassani kovaa ja perhoset lepattelivat vatsassani. Pääni tuntui tyhjältä ja en itse huomannut edes mitä tein. Välillämme oli vain pari senttiä.

"Jia, on epäkohteliasta tuijot-" aloitti Xuxia, joka avasi silmänsä yllätyksekseni, mutta päätin nopeasti estää hänet puhumasta ja liitin huuleni hänen omilleen. Xuxian silmät avautuivat suuriksi ja en itsekään uskonut mitä juuri tein, mutta nautin liikaa hänen pehmeistä huulistaan, etten voinut irrottaa itseäni hänestä pois.

Joten liikutin huuliani hänen omillaan herrästi, mutta varmasti ja kipusin hänen päälleen hajareisin. Kiedoin käteni hänen kaulansa ympärille ja tunsin hänen vastaavan suudelmaan ja kietovan kätensä vyötärölleni, vetäen minut lähemmäs. Minulle tuli kuuma olo ja urrottauduimme hetkeksi haukkomaan happea. Sitten Xuxia käänsi meidät ympäri ja lukitsi käteni tyynyyn omillaan, ja hyökkäsi taas kimppuuni.

Hän ei näyttänyt saavan tarpeeksi. Suudelma oli voimakas ja hätäinen, halukas ja varomaton. Se oli liikaa minulle, se oli jotain mitä en ollut koskaan ennen kokenut, mutta tiesin että rakastin sitä. En pystynyt estää pieniä ääniä, jotka pehmeästi lähtivät huuliltani ja tiesin että Xuxia piti siitä, sillä hän vain työntyi lähemmäs ja puraisi huultani. Avasin suuni hänelle pienesti ja hänen kielensä työntyi huulieni välistä suuhuni. Kielemme kietoutuivat yhteen ja tanssivat suussani, yritin taistella häntä vastaan, mutta tiesin että en koskaan voittaisi häntä. Suustani pääsi toinen, tukahtunut voihkaisu, joka oli hieman äänekkäämpi kuin ensimmäinen.

Xuxia irrottautui minusta taas ja hengitti raskaasti, hänen silmänsä olivat puoliksi kiinni niinkuin minun, hänen ilmeensä kuvasti halua ja rakkautta.

"Mitä toi oli?" Hän kysyi matalasti ja nielaisin, hänestä huokui valta ja voima, joka teki minut heikoksi. "Mä tiedän ainakin, että tykkäsin tosta... toisin sanoen mä, öh, tykkään susta..", kuiskasin ja katsoin sivulle punastuen. Xuxia virnisti ja halasi minua tiukasti, piilottaen naamansa kaulaani. "Mäkin oikeastaan tykkään susta", hän kuiskasi ja jatkoi sitten.

"Toi oli niin odottamatonta ja yllättävää, että mun aivot ei toimi kovin kunnolla... mutta mä tykkään susta myös Jia. Kun mä ekan kerran näin sut, siellä mun takapihalla, sä vain... sä olet vain jotain niin erilaista ja niin arvokasta. Mä tiesin vähän heti, että sä olit spesiaali", mutisi Xuxia hiljaa. Halasin häntä tiukasti takaisin.