ᴛʜᴇ ᴇᴄʟɪᴘꜱᴇ ᴏꜰ ᴛʜᴇ ᴄɪᴛʏ

8.

Kuulin oven takaa hoilotusta. Tunnistin äänet Juyiksi ja Taisuksi. He olivat molemmat tosi hyviä laulajia. Juyilla oli korkea ja addiktoiva ääni, Taisulla matala ja viehkeä ääni. He lauloivat yhdessä tosi usein. He tiesivät, että olivat hyviä ja laulaminen oli heidän lempipuuhaansa. Tykkäsin siitä, kun he lauloivat, mutta nyt teki mieli lyödä heitä turpaan.

He herättivät minut.

Ärähdin hiljaa ja nousin ylös sängystä. Menin nopeasti suihkuun ja laitoin sen jälkeen päälleni mustan hupparin ja mustat leginssit. Juoksin käytävän päähän portaille ja liu'uin portaiden kaidetta pitkin alas. Muut olivat tekemässä aamupalaa.

"Good morning, Gays!" Huusin ja näin Xuxian hätkähtävän. Virnistin hänelle kun katseemme kohtasivat. "Good morning, Jia", Aimi huudahti ja hymyilin hänelle.

"Mitäs te teette?" Kysyin ja lähestyin saareketta. "Me tehään lettuja ja omeletteja. Huomenna on kananmunien viimeinen käyttöpäivä", Xuxia selitti ja nyökkäsin. "Voinko mä auttaa mitenkään?"

"Kata pöytä", Lipei ohjeisti ja aloin kattaa pöytää. Juyi ja Taisu lauloivat olohuoneessa. Se oli varmaan Lipein antama tehtävä. Juyi teki hienoja high noteja ja Taisu antoi laululle oman uniikin säväyksensä. He lauloivat WayV:n Moonwalkia, Juyi jopa tanssi koreografian.

Istuimme kaikki pöydän ääreen. Nappasin jo valmiiksi kolme lettua. Yhteen laitoin siirappia, toiseen hilloa ja sokeria sekä kolmanteen kermavaahtoa ja Xuxian pakastamia vadelmia.

Letut olivat tosi hyviä, voihkaisin ensimmäisillä haukuillani. Kaikki pöydässä katsoivat minuun oudosti ja punastuin. "Se on vaan niin hyvää", mutisin ruoka suussa nolosti. Xuxian huulien kulmat nykivät. Hän kurotti naamaani kohti paperi kädessä ja pyyhki suunpieltäni.

"Siinä oli kermavaahtoa", hän tokaisi ja me molemmat punastuimme hennosti. Näin, että Lili yritti pidätellä fanikiljaisujaan. Aimi nipisti Lilin poskea ja Lili jatkoi syömistä.

"Tänään pitäisi mennä kauppaan. Ruoka on lopussa. Jia, sä tulet mun kanssa", Xuxia tokaisi ja silmäni suurenivat, osoitin itseäni kysyvästi. Xuxia nyökkäsi päätään.

"Ugh, miksi minä?!" Valitin ja mutristin suutani. "Koska mielestäni olet hyvä semmoiseen hommaan ja meillä on hyvää yhteistyötä kehillä. Sä olet nopea ja valpas. Tule nyt vaan", Xuxia kehotti ja luovutin, "No okei".

Ystäväni alkoivat pestä astioita, jolloin Xuxia veti minut eteiseen. Vedin kenkäni jalkaan ja takkini päälle. Xuxia avasi kaapin ja otti esiin kaksi pistoolia. "En mä osaa tollasta käyttää", töksäytin ja Xuxia huokaisi ärtyneenä. Hän nappasi käteni ja veti minut ulos.

Hän pysäytti minut nurmikolle noin kymmenen metrin päähän koivusta. Sitten hän työnsi pistoolin käteeni.

"Ensin siirrä jalkasi nyrkkeilymäisesti levälleen, tukikäden puoleinen jalka toista edempänä. Lukitse jalat polvista ollaksesi tukevasti seisaalleen. Työnnä asekäsi eteenpäin, mutta pidä se hieman koukussa. Älä kuitenkaan koukista liikaa. Tue asekättä tukikädellä ja pidä myös tukikättä reilusti koukussa, sen voi myös painaa vartaloa vasten", ohjeisti Xuxia minulle ja tottelin häntä. Xuxia asettui taakseni ja korjaili asentoani. Minua punastutti hänen läheisyytensä, tunsin hänen hengityksensä niskassani.

"Sitten tähtää kohti koivun runkoa, äläkä huoli äänestä, se on vaimennettu pistooli", hän mutisi ja astui kauemmas. Tähtäsin kohti koivua ja odotin hetken, kuulin Xuxian kehottavan minua ampumaan. Painoin liipaisimesta ja kuului pieni napahdus, lähes samaan aikaan kolahdus. Haukoin henkeäni, kun näin, että koivussa oli reikä. Xuxia taputti minulle.

"Katso, helppoa vak mitä. Sä olet luonnon lahjakkuus. Me ei välttämättä edes tarvita näitä, mutta mulla on silti lisää ammuksia", hän sanoi ja näytti minulle miten ammukset laitettiin pistooliin.