Salattu ihastus

Luku 4

Kävelin pientä asvalttipolkua pitkin koulun parkkipaikalle, joka alkoi pian täyttymään oppilaista. Etsin heti katseellani pientä, valkoista kuplaa, jonka nopeasti paikansinkin parkkipaikan perältä. Patricia oli saanut auton lahjaksi vanhemmiltaan. Kävellessäni autoa kohti yritin samalla tähyillä katseellani Patriciaa, mutta en nähnyt häntä missään. Olin kiitollinen siitä, että Patricia viitsi aina antaa minulle autokyydin kotiin - sekä hakea aamuisin, jos vain meillä alkoi koulu samoihin aikoihin. Joskus käytin kuitenkin myös bussia, jos Patrician täytyi kiirehtiä tanssiharrastuksiinsa. Nicolas omisti myös auton, mutta hänellä oli aina koulun jälkeen jalkapalloharjoitukset, tai sitten hän lähti kavereidensa kanssa keskustaan. Joskus hänkin kuitenkin tarjosi kyytiä, mutta harvoin. Aamuisin lähdimme aina myös eri aikoihin kouluun - minä lähdin niin, että ehdin varmasti tunnille ja Nicolas taas joutui aina juoksemaan aamutunnille, jotta ei saisi merkintöjä myöhästymisistään. Aamuisin tykkäsin myös usein kävellä kouluun bussin sijasta, jos Patricia ei pystynyt tarjoamaan kyytiä, jolloin matka muuttui 15 minuuttisesta puoleen tuntiin. Olin miettinyt tietysti monesti oman ajokortin hankkimista, mutta en koskaan ollut uskaltanut kunnolla aloittaa ajokoulua, sillä minua ei varsinaisesti oltu luotu auton rattiin. Kerran sain kokeilla ajamista erään hiekkapolun varrella, kun olin pari vuotta nuorempi, minkä johdosta vanhempieni autoa vieläkin koristi pieni lommo auton kyljessä.

Hetken odoteltuani, aloin kaivamaan kännykkääni repustani. Päätin yrittää soittaa Patricialle. Kuitenkin juuri, kun olin valitsemassa Patrician numeroa, katseeni kääntyi kohti erästä tuttua, vaaleahiuksista poikaa, Lukea, joka näytti kävelevän jonkun minulle tuntemattoman tytön kanssa parkkipaikan läpi. Vaikka en tunnistanutkaan Luken vieressä olevaa tyttöä, olin joka tapauksessa aika varma, että hän oli Luken kanssa samalla vuosikurssilla. Tytöllä oli kaunis, ruskea tukka, ruskettunut iho ja kaunis hymy, joka näkyi monesti, kun hän puhui Luken kanssa. Katselin, kuinka he kävelivät mustan Range Rover-merkkisen auton luokse. Pian katseeni kääntyi kuitenkin osittain poispäin heistä, sillä havaitsin sivusilmälläni Patrician kävelevän kohti minua. Vilkaisin vielä nopeasti kohti Lukea ja tyttöä, kunnes siirsin katseeni kunnolla Patriciaan päin.

"Hei, mikä kesti? Meinasin jo soittaa sinulle", kerroin, kun Patricia oli saapunut luokseni, ja tiputin käteeni jääneen kännykkäni takaisin repun uumeniin.

"Anteeksi, jäin juttelemaan Aidenin kanssa. Törmäsin häneen koulun aulassa", Patricia kertoi samalla, kun istuuduin pelkääjän puoleiselle paikalle. En voinut olla miettimättä Lukea ja sitä tyttöä. Varmasti se tyttö oli hänen tyttöystävänsä.

"Siinä on kyllä yksi hyvännäköinen poika", Patricia vitsaili Aidenista ja naurahti. Muodostin pienen hymyn kasvoilleni ja siirsin katseeni ikkunaan päin.

"Aiden kysyi meidän koulun urheilujoukkueista. Hän varmaan haluaisi liittyä jalkapallojoukkueeseen", Patricia selitti. Käänsin ajatukseni Lukesta Patrician suuntaan. Aiden ja Patricia näyttivät tulevan hyvin toimeen. Pitiköhän Patricia Aidenista?  Ainakin he sopisivat hyvin yhteen.

"Patty, pitäisikö sinun pyytää Aiden kahville joskus?" kysyin hymyillen ja käänsin katseeni Patriciaan päin.

"Kahville? Luuletko, että pidän Aidenista sillä tavalla?" Patricia kysyi ja naurahti tällä kertaa kovemmin. Katsoin häntä vähän kysyvästi. Ainakin olin luullut, että Patricia tykkäisi hänestä. Aiden varmasti piti Patriciasta, kuten melkein jokainen poika, joka häneen tutustui.

"Myönnän, että en päättänyt näyttää Aidenille koulua ihan vain hyvää hyvyyttäni, mutta olemme silti vain ystäviä. Sitä paitsi uskon, että joku toinen on enemmänkin Aidenin mielessä kuin minä. Luulin, että tietäisit", Patricia kertoi jättäen vikan lauseen avoimeksi.