Salattu ihastus

Luku 14

Kääntyessäni käytävälle, jonka suussa valmentajan työhuone sijaitsi, huomasin tutun selkämyksen liikkuvan kohti käytävän päässä olevaa pukuhuonetta.

"Nicolas!" huudahdin, mikä sai hänet pysähtymään ja kääntämään katseensa minuun päin. Kävelin varmoin, mutta nopein askelin hänen luoksensa.

"Luulin, että lähdit jo", Nicolas kommentoi, kun saavuin hänen luoksensa.

"Olin menossa juuri parkkipaikalle, mutta päätin palata", ilmoitin, "oikeastaan tulin etsimään sinua. Ajattelin, että olisit vielä pukuhuoneessa", lisäsin.

"Olin juuri menossa hakemaan vielä tavaroita", Nicolas kertoi ja siirsi katseensa toiseen käteensä, jota koristi juomapullo, "unohdin vain tämän kentän laidalle." Nyökkäsin.

"Joten? Sinulla oli asiaa?" Nicolas sanoi kysyvästi, "mitä valmentaja sanoi?"

"Palaan normaalisti taas kentälle ensi viikolla", ilmoitin.

"Okei, hienoa", Nicolas sanoi, "olit kuitenkin kertomassa jotain muuta", hän lisäsi katsoen minua odottavalla katseella.

"Tämä koskee oikeastaan siskoasi", kerroin.

"Haileytä?"

"Niin. Tai siis... ajattelin, että ystävänäsi minun kuuluisi kertoa sinulle tästä", sopersin. Ryhdistäydy, komensin itseäni ja suoristin samalla hiukan ryhtiäni.

"Mistä oikein puhut?" Nicolas kysyi ihmeissään.

"Silloin niissä bileissä, joissa hän oli, satuin huomaamaan - mentyäni vain sattumalta yläkertaan - että hän pussaili käytävällä Aidenin kanssa." Näin Nicolaksen ilmeen muuttuvan nopeasti kylmemmäksi, joten päätin kääntää katseeni pois hänen suunnastaan, "ajattelin, että haluaisit tietää", lisäsin nopeasti hiljaisemmalla äänellä.

"Siis... mitä!" Nicolaksen raivokkaat sanat kaikuivat käytävällä.

"Hailey ja Aiden? Silloin sinun bileissäsi? Miksi kerrot vasta nyt? Miten se..." Nicolaksen viimeinen lause jäi kesken ja huomasin hänen katseensa siirtyvän ohitseni.

"Hei, Aiden!" Hän huudahti, kunnes lähti kävelemään ohitseni kohti käytävän toista päätä. Seurasin hänen katsettansa. Aiden seisoi valmentajan työhuoneen edessä, juuri sulkemassa huoneen ovea. En tiennyt, että hänkin kävisi tapaamassa valmentajaa. Luulin, että hän ei olisi enää koululla. Olisiko se kuitenkaan estänyt minua kertomasta Nicolakselle, jos olisin tiennyt? Jäin vielä hetkeksi katsomaan, kun Nicolaksen kiivaat askeleet lähenivät kohti Aidenia, joka näytti olevan hiukan varautunut. Pieni hymy muodostui kasvoilleni. Ei varmastikaan. Lähdin myös itse kävelemään Aidenia kohti. En halunnut jättää välistä tätä kohtaamista.

"Nicolas", Aiden mainitsi rauhallisesti Nicolaksen nimen, kun hän oli saapunut Aidenin luokse. Itse jäin vähän matkan päähän nojaamaan seinää vasten, hymy vieläkin huulillani.

"Suutelitko siskoani Luken bileissä?" Nicolas kysyi suoraan ja seurasin huvittuneena Aidenin katseen muuttumista pelokkaaksi.

"Tota... kyllä, mutta se oli vain vahinko", hän selitti. Vahinko? Olin kuullut jo aikaisemmin tuon valheen.

"Vahinko?" Nicolas kysyi, selvästi yrittäen samalla hillitä itseään.

"Niin. Puhuin asiasta jo Haileyn kanssa. Sovimme jo koko asian", Aiden ilmoitti, "olemme vain ystäviä", Aiden lisäsi vielä painokkaasti.

"Milloin ystävät ovat suudelleet toisiaan?" Nicolas kysyi alkaen nyt selvästi menettämään itsehillintäänsä.

"Se oli vahinko", Aiden toisti, "olin humalassa ja tein virheen", hän lisäsi.