Salattu ihastus

Luku 13

- Luken näkökulmasta: -

En saanut käännettyä katsettani pois tuosta valkoisesta ovesta, mikä oli jo hetki sitten sulkeutunut hänen astuessansa siitä sisälle. Annoin käsieni levähtää ratin päällä samalla kun toivoin, että näkisin vielä edes pienen vilauksen siitä vihreänruskeasta katseesta, jonka kylmyys jäi vielä vahvasti mieleeni. "Nimeni on Hailey, ei Nicolaksen systeri.'" Tiesin kyllä hänen nimensä. Olin tiennyt sen jo siitä päivästä - tai tarkalleen ottaen yöstä - lähtien, kun näin hänet kunnolla ensimmäisen kerran - en ollut aikaisemmin nähnyt Nicolaksen siskoa muuten kuin vilaukselta heidän kotonaan tai pari kertaa koulun käytävillä, mutta silloinkin mieleeni muistui vain tyttö vaaleassa tukassa ja katse kirjoissa, kunnes hän oli jo kaikonnut näköpiiristäni.

"Aina, kun vanhempamme ovat poissa, lähdet vain juhlimaan ja joudun kuuntelemaan tätä melua joka yö, kun tulet kotiin! Pistä tuo televisio hiljemmalle!" hän sanoi äänekkäästi Nicolasille, kunnes seurasin hiljaa vierestä, kun tämä vaaleatukkainen, ärhäkkä tapaus lähti marssimaan kohti portaita. En saanut hetkeksi katsettani irti tuosta tytöstä, jonka vartaloa peitti vain lyhyet yöshortsit ja toppi, mikä paljasti hänen hennon ruumiinrakenteensa, sekä hänen hiuksensa oli laitettu sotkuiselle nutturalle, josta pari hiussuortuvaa oli hänen huutaessansa päässyt karkaamaan hänen kasvoillensa. Vaikka bileiden jälkeinen olotilani sai minut alussa katsomaan kiinnostuneena tätä vierasta tyttöä, oli hänen olemuksessansa ollut jotain mikä sai minut nyt todella kiinnostumaan hänestä.

"Systerisi vaikutti vähän äkäiseltä", kommentoin Nicolakselle huvittuneena, kun hänen siskonsa oli poistunut näköpiiristäni. Pidin siitä, miten noin hennosta tytöstä oli pystynyt lähtemään niin iso ääni. Miten alussa niin kiltti, ujo katse oli pystynyt hetkessä muuttumaan jäänkylmäksi. Miten noin sotkuisella tukalla, meikittömillä kasvoilla ja hiukan ryppyisillä vaatteilla hän pystyi näyttämään samalla niin viehättävältä silmiini.

"Hän on perheen hikke, ei niinkään juhlija tyyppiä", Nicolas vastasi samalla kun vielä katseeni kääntyi takaisin tyhjiin portaisiin päin. Pidin siitä, miten tuo tyttö oli jäänyt yhdeksi isoksi kysymysmerkiksi minulle.

"Pidätkö portaista?" Nicolas kysyi ja käännyin katsomaan häntä kysyvästi.

"Hienot, eikö?" hän kysyi naurahtaen pitäen katseensa koko ajan leivissä, kunnes kohdisti sen väsyneenä minuun päin, "Hailey ei ole se tyttö, johon haluat kohdistaa tuota aikaisempaa katsettasi", Nicolas ilmoitti tasaisella äänellä ja otti samalla käsiinsä yhden leipäpalan.

"Tuo äkäinen tyttökö? Ei hätää, taidan pysyä mielelläni kaukana hänestä", ilmoitin naurahtaen.

"Hyvä, sillä en haluaisi pilata kauniita kasvojasi", Nicolas vitsaili katsoen kohti minua ja muodosti hetkeksi pienen, humalaisen virneen kasvoillensa.

"Luuletko todella päihittäväsi minut noilla naruilla?" kysyin vitsaillen muodostaen katseeni hetkeksi hänen käsivarsiinsa, jotka todellisuudessa olivat melkein yhtä lihaksikkaat kuin itselläni. Voitin kuitenkin parin senttimetrin pituuserolla.

"Jos tarve vaatii", hän vastasi samalla, kun käänsi katseensa nyt käsissänsä olevaan leipään, jota hän alkoikin heti syödä.

"No, minulla ei ole kyllä tytöistä pulaa, jos et ole sattunut huomaamaan, joten tämä Hailey ei ole ekana listallani."

"Ekana listallasi? Hän on minun systerini ja pidäkin huolta, että hän pysyy myös tulevaisuudessakin korkeintaan sellaisena sinulle", Nicolas varoitti ruoka suussa, aikaisempi, lasittunut katse nyt astetta terävämpänä. Otin käsiini yhden leivän.