Salattu ihastus

Luku 16

"Mitäkö tarkoitin?" Hän käänsi katseensa hetkeksi pois minusta.

"Minun ei olisi pitänyt suudella sinua, koska olet ystäväni pikkusisko...", hän aloitti ja käänsin katseeni alas.

"...ja en usko, että Nicolas olisi iloinen jos saisi kuulla, että tekisin sen mielelläni uudestaan siitä huolimatta." Nostin kysyvän katseeni häneen päin.

"Pidän sinusta, Hailey", hän huokaisi, "enemmän kuin minun pitäisi." Olin vain jälleen hiljaa. En saanut sanaa suustani. 

"Toivoisin, että sinulla olisi edes jotain sanomista." Hän naurahti hiukan hermostuneena.

"E-en tiedä, mitä sanoa", sain vastatuksi. Hän katsoi minua nyt tutkivasti.

"Mitäpä jos sanoisit vain, mitä mielessäsi pyörii." Lempeä hymy muodostui hänen kasvoillensa. Olin hetken hiljaa yrittäen koota samalla ajatuksiani. Pitikö Luke minusta? Minusta?

"Sinäkö pidät minusta?" Tuli kysymys ulos suustani ja hän katsoi minua vakavana. "Luulin, että olen sinulle vain Nicolaksen systeri." Luke käänsi katseensa pois minusta.

"Kun näin sinut kunnolla ensimmäisen kerran Nicolaksen luona - tai teidän kotona -, en ole kertaakaan sen jälkeen nähnyt sinua vain Nicolaksen systerinä", hän kääntyi katsomaan minua, "ainoa syy, miksi en ollut kutsunut sinua nimeltä, oli se, että yritin vain pitää sinuun etäisyyttä, olla kehittämättä mitään tunteita sinua kohtaan - selvästi epäonnistuen siinä." Hänen kasvojaan koristi nyt huvittunut hymy.

"Kun näit minut kunnolla Nicolaksen luona?"

"Niin. Tämän lukuvuoden alussa, kun yhtien bileiden jälkeen Nicolas kutsui minut luoksensa, koska tiedän vanhemmat olivat silloin muualla. Jäin silloin odottamaan olohuoneeseen, kun Nicolas sanoi menevänsä keittiöön, mutta kuultuani keittiöstä ääniä, päätin tulla katsomaan ja silloin näin sinut siellä Nicolaksen kanssa", hän kasvoillensa muodostui nyt pieni hymy, "itse en ainakaan ole unohtanut mielestäni sitä kipakkaa tyttöä, joka ei vaikuttanut olevan kauhean innoissaan meidän tulosta". Pieni puna muodostui kasvoilleni. Muistin sen illan. Muistin myös silloisen vaatetukseni, sotkuisesti laitetut hiukseni ja kasvoilleni levitetyn aknevoiteen. Kasvoissani oleva puna tuntui syventyvän.

"Vaikka tämä tyttö jäi minulle vielä silloin isoksi kysymysmerkiksi, niin tiesin jo silloin - vaikka en sitä heti itselleni tunnustanutkaan -, että hänen johdostansa joutuisin vielä vaikeuksiin", hän naurahti, "ja näköjään olin oikeassa, sillä Nicolas ei tule tykkämään, jos saa tietää, mitä todella ajattelen sinusta." Pieni arka hymy muodostui nyt omille kasvoilleni.

"Joten... haluisitko kertoa, mitä ajatuksia sinulla mahtaa nyt päässäsi pyöriä?" Tunsin hänen odottavan katseensa minussa.

"Mahtaisiko sinulla olla yhtään tunteita minua kohtaan?" hän kysyi perään ja katsoin häntä hetken silmiin, kunnes nyökkäsin. Suuri hymy muodostui nopeasti hänen kasvoillensa.

"Eli, oliko tuo kyllä?" hän vielä varmisti ja päätin avata suuni:

"Kyllä". Tunsin hänen lämpimän kosketuksensa nyt toisessa kädessäni, mikä lepäsi jalkani päällä.

"Pitäisikö meidän katsoa, mihin tämä voisi johtaa?" Katsoin hetken hänen odottavaa katsettansa, kunnes vedin käteni nyt kauemmaksi hänen omastaan.

"Sanoit silloin autossa, kun annoit minulle ja Patricialle kyydin...", aloitin haluten vielä kysyä tarkemmin hänen aikaisemmista sanoistaan koskien tyttöjä ja seurustelua.

"Se, mitä sanoin silloin autossa... En tarkoittanut sillä sinua - meitä", hän keskeytti sanomalla. "En ehkä aikaisemmin ole koskaan nähnyt itseäni aloittamassa mitään kunnon suhdetta, mutta en myöskään ole aikaisemmin törmännyt kehenkään, jonka kanssa pienetkin tapaamiset koulun käytävillä tai yksi suudelma hiljaisessa keittiössä saisi herättämään sisälleni toiveita jostain vakavammasta jutusta - paitsi nyt sinun kanssasi." Hänen ilmeensä oli muuttunut totiseksi.