Salattu ihastus

Luku 11

"Löytyi!" Kuulin Patrician huutavan samalla, kun käännyin katsomaan kohti vartaloa, joka nousi nyt ylös lattialta, oltuaan vain hetki sitten puoliksi sängyn alla. Näin hänen toisessa kädessänsä harmaat collegehousuni, jotka olin jättänyt eilen illalla hänen luoksensa lähtiessämme bileisiin.

"Miten ne sinun sängyn allesi ovat joutuneet?" kysyin ihmeissäni ja naurahdin Patrician hymyillessä. Yhtäkkiä huoneen täytti musiikin ääni - tarkemmin sanottuna kovaäänisesti soiva, menevä tanssimusiikki, mikä muistutti minua eilisistä bileistä. En kuitenkaan tunnistanut kappaletta. Seurasin katseellani, kun Patricia nosti punaisen puhelimensa sänkynsä päältä ja pian musiikki lakkasi.

"Hei, Aiden." Jäin katsomaan Patrician puhelua seisoen paikoillani pitäen käsissäni reppua, jonka olin myös jättänyt eilen hänen luoksensa.

"Olen kotona. Voit tulla tänne, jos haluat. Haileykin on täällä. Sinähän muistat osoitteen, eikö?"

"Selvä, nähdään." Katsoin, kun Patricia laski kännykkänsä takaisin sänkynsä päälle.

"Oliko se Aiden?" kysyin samalla, kun hän ojensi minulle collegehousut.

"Joo, hän on tulossa käymään."

"Tuleeko hän tänne?" kysyin nopeasti perään. Liian nopeasti. Patricia katsoi minua hetken ihmeissään.

"Kyllä, niinhän minä juuri sanoin." Patricia katsoi minua tutkivasti, "onko jotain sattunut?"

Siirsin katseeni kässissäni oleviin housuihin.

"Ei, varmistin vain."

"Hailey, tiedät, miten huono valehtelija olet." Nostin katseeni häneen päin.

"Ei ole mitään, vannon." En halunnut kertoa suudelmasta. En ainakaan, ennen kuin olisin rauhassa puhunut siitä kahdestan Aidenin kanssa ja selvittänyt, mistä oikein oli ollut kyse.

"Selvä, pysy valheessasi", Patricia vastasi loukkaantuneella äänellä ja käveli ohitseni kohti ovea.

"Kertoisin kyllä, jos olisi jotain kerrottavaa", yritin vielä vakuuttaa, ja hän kääntyi katsomaan minua.

"Selvä, menen Aidenia vastaan. Hän kertoi olevansa lähettyvillä."

Jäätyäni Patrician huoneeseen pakkaamaan tavaroitani kuulin jonkin ajan päästä ovikellon soivan. Nostin käsissäni pitämäni repun toiselle olalleni ja lähdin etenemään kohti yläkerran puuportaita. Joka askeleella alkoi korviini kantautua yhä selkeämmin puheen ääniä alakerrasta.

Astuessani portaiden viimeisimpiä askelmia näin ensimmäisenä Patrician, joka seisoi ulko-oven luona. Huomasin nopeasti myös väsyneen näköisen Aidenin hänen vierellänsä, ja hänkin nosti juuri samanaikaisesti katseensa minuun päin.

"Hei". Näin hänen huuliensa muodostavan tervehdyksen, jolloin myös Patricia kääntyi katsomaan minua.

"Hei"

"Hailey tuli hakemaan tavaroita, joita oli eilen jättänyt meille", Patricia kertoi hymyillen ja Aiden nyökkäsi.

"Mennäänkö olohuoneeseen?"

Patricia lähti johdattamaan meitä kohti viereistä huonetta, josta paljastui yksi suuri, valkoinen sohva sekä nojatuoli, yksi iso televisio ja keskellä sijaitseva lasipöytä.

"Haluatteko juotavaa? Voisin hakea itselleni vettä", Patricia sanoi, kun istuuduin alas sohvan vasempaan reunaan. Aiden istuutui vastakkaiselle puolelle.

"Voisin ottaa myös vettä", Aiden vastasi.

"En ota mitään", vastasin, hänen kääntyessänsä katsomaan minua. Patricia nyökkäsi, kunnes häipyi huoneesta ja jätti jälkeensä tuskallisen hiljaisuuden.