Salattu ihastus

Luku 15

Silmäni avautuivat, kun tunsin hänen huultensa irtautuvan omistani jättäen jälkeensä polttavan tunteen. Lopulta hän otti kätensä pois leualtani ja katsoin, kun hän peruutti askeleen taaemmaksi. Samaan aikaan keittiön ovi avautui ja sisälle astui neljä minulle tuntematonta nuorta jutellen kovaäänisesti keskenään. He antoivat meihin päin nopean katseen, mutta jatkoivat pian taas jutteluaan. Käännyin katsomaan Lukea, jonka katse oli pois minusta. En saanut sanaa suustani, mutta sitäkin enemmän ajatukset myllersivät pääni sisällä. Oliko hän todella juuri suudellut minua?  Pystyin vieläkin tuntemaan hänen pehmeät huulensa ja niiden aiheuttamat tunteet kehossani. Sähköiset kipinät, jotka virtasivat vielä voimakkaana pitkin kehoani, sekä leuallani tuntuvan lämmön, jonka hänen kosketuksensa oli jättänyt jälkeensä.

"Minun..." Hänen ilmeetön katseensa kääntyi nyt katsomaan minua, "minun ei olisi pitänyt." Tuntui, kun hän olisi juuri heittänyt sangollisen kylmää vettä päälleni - herättänyt minut todellisuuteen. Aikaisempi lämmin kosketus kasvoillani muuttui nyt kylmäksi muistutukseksi siitä, miten hänen kätensä leuallani oli ollut vain virhe. Miten hänen huulensa omillani oli ollut vain vielä suurempi virhe.

"Olet..." Hänen lauseensa jäi kesken ja hän siirsi katseensa sivulle.

"Nicolaksen systeri?" kysyin äänellä, mikä juuri ja juuri tuli ulos suustani. Olin saanut tarpeekseni noista sanoista, jotka olin kuullut hänen sanomana jo aivan liian monta kertaa. Luke siirsi katseensa minuun, mutta en jäänyt odottamaan hänen vastaustansa vaan sen sijaan lähdin nopeasti kävelemään poispäin hänestä kohti keittiön ovea. Halusin mahdollisimman kauaksi hänestä, sekä etsiä Patrician ennen kuin kyyneleet alkaisivat virtaamaan pitkin poskiani.

"Odota... Hailey." Pysähdyin. Käännyin hitaasti ympäri kohdaten hänen voimakkaan katseensa. Kukaan ei ollut lausunut aikaisemmin nimeäni samalla tavalla - tai sitten muiden lausumana se ei ollut tuntunut silloin yhtä merkitykselliseltä kuin nyt. Nytkö sinun täytyi sanoa nimeäni?  Katsoin häntä vielä hetken silmiin, kunnes laskin käsiini jääneen mukin vieressäni olevan pöytätason päälle ja käännyin ympäri poistuen nopein askelin keittiöstä.

Ympärilläni pyöri iso joukko tuntemattomia kasvoja, joista osa peitti entistä enemmän näkyvyyttäni hyppien riehakkaasti juuri soivan musiikin tahtiin. En tiennyt, miten pystyisin löytämään Patrician. Kaduin sitä, että en ollut ottanut kännykkää mukaani. Olimme sopineet, että Patricia ottaisi vain omansa pieneen käsilaukkuunsa.

"Hailey!" Katseeni kohtasi Joshuan, joka nyt lähestyi minua noiden vieraiden kasvojen keskeltä.

"Olin juuri tulossa takaisin", hän ilmoitti hymyillen saapuessansa viereeni, "et kai vain ollut jo lähdössä?" Hän astui vielä lähemmäksi minua ja nosti toisen kätensä olalleni. En ehtinyt kuitenkaan vastata, sillä näin hänen lasittuneen katseensa kohdistuvan taakseni samalla kun hänen kätensä irtosi olaltani.

"Hei, Luke, mistä maljakoista mahdoitkaan puhua?" Joshua kysyi Lukelta, jonka tunsin seisovan nyt selkäni takana, "kaikki kun näytti olevan ihan kunnossa olohuoneessa." Seisoin vain hiljaa yrittäen pitää samalla katseeni nyt äkäisen näköisessä Joshuassa välttäen siirtämästä sitä taakseni. En halunnut kääntyä katsomaan häntä.

"Taisin erehtyä." Kuului hänen rento äänensä vastaavan - ääni, joka ei ollut juuri vähän aikaa sitten suudellut jotain keittiössä ja katunut sitä jälkeen päin.

"Siltä näyttää", Joshua vastasi vielä ärtyneenä, kunnes käänsi katseensa takaisin minuun päin.

"Joten... mihin me jäimmekään?" hän kysyi nyt heti perään minulta ja muodosti humalaisen hymyn kasvoillensa. Oliko Luke valehdellut maljakoista Joshualle?