Salattu ihastus

Luku 6

Istuin ikkunan viereisellä pulpetilla, kuten tapanani oli, kirjoittamassa muistiinpanoja yhteiskuntaopin tunnilla. Tämä olisi viimeinen oppituntini tänään. Välillä luokan edessä seisovan opettajan, herra Smithin puhuessa, käänsin katseeni ulos ikkunasta ja ihailin auringon valaisemia maisemia. Lämpöasteet ulkona olivat alkaneet jo liikkua lähemmäksi syksyä, vaikka aurinko vielä paistoikin kirkkaasti taivaalta. Olinkin hetken katsottuani näkevinäni jo vähän syksyisten värien muodostumista isoihin puihin, jotka sijaitsivat ikkunan alapuolella olevalla, koulun nurmella. Ajatukseni kuitenkin pian katkesivat, kun koulun kello alkoi soimaan. Tämän päivän viimeinen oppituntini oli päättynyt.

"Muistakaa, että essee tulee palauttaa pöydälleni ensi viikon maanantaiksi!" opettaja muistutti, kun oppilaita alkoi poistumaan luokasta. Itse jäin vielä pakkamaan reppuani kirjoitettuani ensin vihkoni takasivulle muistutuksen esseen palautuksesta. Repun pakattuani lähdin luokan viimeisenä oppilaana marssimaan ulos luokkahuoneesta.

Käytävät olivat ehtineet jo täyttyä, kun astuin ulos luokasta. Lähdin nopeasti kävelemään kohti portaita, joiden kautta pääsisin alimmalle kerrokselle ja sitä kautta koulun pääoville. Pidin kävellessäni katseeni visusti jaloissani yrittäen estää mahdollisia kompurointeja, joita ikävä kyllä pystyin harvoin välttämään. Tunsinkin aina välillä jonkun tönäisevän minua olkapäähän ja samalla horjuttavan hiukan tasapainoani. Onnistuin silti pian kävelemään portaiden luokse, joita pitkin nopeasti askelsin alimpaan kerrokseen. Jatkoin matkaani koulun pitkää käytävää pitkin, jonka nurkan takana pääovet sijaitsisivat. Kuitenkin juuri, kun olin kääntymäisilläni nurkan taakse pidellen katsettani edelleen kengissäni, tunsin yhtäkkiä törmääväni johonkin. Siinä samassa tunsin reppuni, joka roikkui vasemmalla olallani, alkavan valua alas kättäni pitkin. Nopeasti nostin vasempaa kättäni nostaakseni reppuni takaisin olalleni, mutta sen sijaan huitaisin käteni seinänkulmaan, jonka vieressä nyt seisoin. Reppuni putosi lattialle. Tunsin nopeasti vihlaisevaa kipua vasemman käteni nimettömässä, joka oli osunut tiiliseinään.

"Au!" sanat tulivat nopeasti suustani. Aloin nostamaan pudonnutta reppua ylös.

"Eikö sinulla ole silmiä päässäsi?" Kuului nopeasti kysymys edestäni ja katseeni pian kohtasi vihaiset, ruskeat silmät. Edessäni seisoi kireisiin farkkuihin ja ohkaiseen t-paitaan pukeutunut, ruskeahiuksinen tyttö, joka roikutti oikean kätensä varassa nahkaista merkkilaukkua. Tunnistin heti tämän tytön. Olin nähnyt hänet aikaisemmin parkkipaikalla Luken kanssa. Hän oli selvästi minua vanhempi ja erittäin kaunis. En ihmetellyt, jos Luke oli kiinnostunut hänestä.

"Anteeksi", sanoin nopeasti hiljaisella äänellä. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut kauhean ystävälliseltä. Tyttö pyörittikin vain silmiänsä ja jatkoi matkaansa. Hetken päästä jatkoin myös omaa matkaani pidellen samalla oikealla kädelläni kipeää sormeani, joka alkoi pelottavasti muuttaa väriään siniseksi.

Kävelin keskellä koulun parkkipaikkaa silmäillen samalla ympärilläni olevia autoja. Etsin katseellani Aidenia.

"Hailey!" Kuulin hetken päästä huutoa edestäni. Aiden seisoi mustan avoauton vieressä tuttu virne kasvoillaan. Muodostin hymyn myös omille kasvoilleni ja kävelin hänen luokseen.

"Hieno auto", sanoin heti, katseltuani hetken autoa edessäni.

"Ihan kivahan se on", Aiden sanoi vaatimattomasti ja naurahti. Vaikka autoista en kauheasti tiennyt, tiesin kuitenkin sen, että tämä auto ei ollut halvimmasta päästä.

"Kiva? Uskon, että tämän auton hinta on ollut vähän enemmän kuin vain 'kiva'", vastasin ja istuuduin pelkääjän puoleiselle paikalle samalla, kun Aiden istuutui ratin taakse.