Salattu ihastus

Luku 17

Astuessani sisälle koulun pääovista tunsin jo aikaisemmin aamulla sisälläni mylläävän jännityksen suurentuvan nyt askel askeleelta. Toivoin, että Patricia olisi nyt kanssani, eikä kotona vielä kipeänä, sillä nyt nämä askeleet kaapilleni tuntuivat normaalia raskaammilta. Jännitin, oliko eilinen todella ollut todellista. Oliko eilen illalla saamani tekstiviestit Lukelta olleet varmasti todellisia - viestit siitä, kuinka hän jo odotti näkevänsä minut seuraavana päivänä koulun käytävillä, tai kuinka hän halusi viedä minut vielä uudestaan aukiolle ajamaan hänen autollansa. Jännitin sitä, tunsiko Luke varmasti tänään vielä samoin kuin eilen. Lähestyessäni nyt kohti kaappiani huomasin hänet yhtäkkiä seisomassa käytävän toisella puolella, ystäviensä ympäröimänä. Askeleeni hidastuivat automaattisesti ja kuulin sydämeni sykkeen kiihtyvän. Mietin hetken, kääntäisinkö katseeni muualle ja jatkaisin vain matkaani, mutta ennen kuin ehdin päättää asiasta, hänen katseensa kohtasi omani. Pysähdyin samanaikaisesti seisomaan käytävän toiselle laidalle. Pian suuri, lämmin hymy muodostui hänen kasvoillensa ja sisälläni mylläävä jännitys katosi. Hymyilin hänelle takaisin. Samalla kun pidin siitä, että tämä oli meidän kahden välinen salaisuus - tai meidän kahden ja Patrician -, niin minua myös harmitti, että en voinut vapaasti ilmoittaa siitä muille, miten tuo nyt minulle niin suloisesti hymyilevä poika oli minun poikaystäväni.

Saavuttuani kaappini luokse aloin siirtämään repussani olevia kirjoja sisälle kaappiini jättäen vain ensimmäisen oppituntini kirjat sisälle reppuun. Siirtäessäni kirjoja kuulin kännykkäni värisevän reppuni pohjalla ja nostin sen käsiini. 'Pidän siitä, kun hiuksesi on auki.' Käännyin katsomaan ympärilleni ja kohtasin jälleen hänen katseensa kauempana, vieläkin saman ystäväporukan ympäröimänä - jälleen sama, lämmin hymy koristaen hänen kasvojansa. Olin aamulla vain harjannut hiukseni ja jättänyt ne auki laittaen kuitenkin varmuuden vuoksi ponnarin ranteeni ympärille, jos haluaisin päivän aikana laittaa hiukseni kiinni. Kirjoitin hänelle viestin takaisin: 'Pidän siitä, miten hymyilet minulle.'  Katsoin, kun hänen katseensa kääntyi kohti kännykkäänsä, jota hän näpytti hetken sormillansa, kunnes kääntyi katsomaan jälleen minua hymy kasvoillansa. Kuulin kännykkäni värisevän nyt käsissäni ja käännyin katsomaan sinne tullutta viestiä: 'Pidän siitä, miten sinä saat minut hymyilemään.'

"Uskon, että olen silloin jo täysin kunnossa pelaamaan", Aiden vastasi vaaleatukkaiselle pojalle, joka istui kanssamme saman pöydän ympärillä ruokalassa - kenet Aiden oli esitellyt minulle nimellä George. Olin tunnistanut hänet heti koulun jalkapallojoukkueesta. He olivat puhuneet kahdestaan jo jonkin aikaa jostain tulevasta ottelusta, mutta olin kuunnellut heidän keskusteluaan vain puolella korvalla.

"Toivottavasti, sillä sen koulun joukkue on ollut aina kova vastus meille ja sinun pelitaidoillasi olisi varmasti hyötyä meille", George ilmoitti.

"Tulethan Hailey katsomaan meidän ensimmäistä ottelua?" Aiden kysyi nyt minulta hymyillen ja nostin katseeni häneen päin, "se on kyllä vasta vielä harjoitusottelu ennen kevään kunnon pelejä, mutta jokainen otteluvoitto on tärkeä kevättä varten."

"Tuota... varmaankin. Milloin se olikaan?" kysyin perään paljastaen samalla, miten huonosti olin keskittynyt heidän keskusteluunsa. Aiden osoitti minulle hymyn, kunnes kertoi:

"Tämän kuun lopussa".

"Kannustusjoukoille olisi aina tarvetta", George sanoi ja hymyili ystävällisesti suuntaani.

"Yritän päästä paikalle", ilmoitin heille molemmille ja samalla kuulin kännykkäni värisevän taskussani. 'Mistä puhutte?'  Käännyin katsomaan ympärilleni kohdaten Luken katseen parin pöytärivin päästä meidän pöydästämme. Hän istui isomman pöydän ympärillä, jossa kaikki tuolit näyttivät olevan täynnä - yhdessä niissä näytti istuvan myös Nicolas. Vastasin hänen viestiinsä: 'Teillä on kuulemma tulossa kohta ensimmäinen ottelu.'  Pian sain vastauksen: 'Oletko tulossa katsomaan?'  Käännyin katsomaan häneen päin, kunnes vastasin: 'En tiedä vielä. Se olisi Aidenin ensimmäinen ottelu joukkueessa ja hän näytti toivovan, että tulisin.' Nostin katseeni häneen päin nähden, kun hän luki viestini ja samalla hänen ilmeensä vaikutti muuttuvan hiukan ilottomaksi. Pian kännykkäni värisi jälleen: 'Aideninko takia ajattelit mennä katsomaan ottelua?' Katsoin nopeasti Luken ilmeetöntä katsetta, kunnes vastasin: 'Hän ainakin toivoi, että tulisin.'