Ajat muuttuu

18.Voi Aleksi...

Time skip noin kuukaus

Aleksin nk

Nousin ylös sängystä ja pian löysinkin itseni lattialta, vissii vähä huimasi tai jotai... Mä kyl söin toissapäivänä ni en iha tiiä miks näi paljo huimas, ehkä syön jotai enne koulua etten siellä pyörry. Riippuu siitä paljonko painan, joo tota ööm se viis kiloa oli lähtenyt varmaa lähemmäs kolminkertaisesti... Astuin vaa'an päälle ja numero oli pienempi kuin eilen illalla, hymy nousi kasvoilleni. Nyt voisin syödä aamupalan. Kiusaaminen oli vain pahentunut ja nyt he sanoivat kasvotustenkin asioita, olin iha vitu rikki ja no monesti lähellä tappaa itteni. Viime yö kuului yhteen näistä kerroista mutta päätin että jaksan vielä päivän. Olin todellakin avun tarpeessa varmaan enemmän kuin koskaan mutten ollut kertonut edes itsetuhoisuudesta kellekkään, koin helpommaksi pärjätä yksin.

Ollin nk

Istuin koulussa sohvalla jätkien kanssa ja katselin Aleksia, hän oli kauheassa kunnossa. Hän oli laihtunut aivan hirveästi mutta kun asiasta kysyi hän vain hymyili ja sanoi olevansa kunnossa. Tuntui kauhealta katsoa mihin kuntoon kaveri romahtaa mutta ei ota apua, hän oli jälleen aivan omissa maailmoissa kuten aina. Kellot soivat ja nousimme kaikki ylös lähteäksemme tunnille tai siks kaikki muut paitsi Aleksi. Kävelin tuon eteen ja nostin ylös, hän palasi taas tämän maan päälle. Okei en todellakaan oo menossa tunnille ennenku oon selvittänyt mikä tuolla oli, olimme kävelemässä kohti luokkaa mutta luokan sijaan vetäisin meidät molemmat vessaan ja lukitsin oven.

Aleksi: Olli meillä alkaa tunti mitä teet?

Olli: mikä sulla on hätänä

Aleksi: oon kunnossa

Olli: Aleksi kerro mulle, luuletko etten oo huomannu miten oot iha omissa maailmoissa ja miten paljo oon laihtunut

Aleksi: no jos kerta jo oot huomannut ni miks pitää selittää?

Olli: miks teet noin itteles? Sähän parannuit jo?

Aleksi: ne sano et oon lihava

Olli: ketkä?

Aleksi: äänet mun päässä

Olli: Voi Aleksi...

Miten mä pelastan pojan tuon omalta ajatusmaailmalta? Ei sieltä noin vain paeta ja olla yhtäkkiä terveitä.

Aleksi: ja Iidan kaverit

Olli: ai mitä?

Aleksi: ne sano et oon lihava ja mun pitää kuolla...

Olli: milloin?!

Aleksi: joka päivä

Poika otti puhelimensa esiin ja alkoi näyttää viestejä mitä nuo kamalat tytöt hänelle olivat laittaneet, halusin oksentaa lukiessani mitä he olivat sanoneet minun Aleksistani. Poika itki joten vedin tämä aivan itseeni kiinni itkemään, annoin vaim itkeä ja hoin että olin tässä.

Aleksin nk

Itkin Ollia vasten tuon halatessa minua, paljastin tuolle sitten suurimman salaisuuteni. Vittu oon avuton ku joudun aina kertomaan... Pian vetäydyin kuitenkin Ollista irti ja katsoin tuota suoraan silmiin, väänsin pienen hymyn huulilleni ja tuo teki saman. Siirryin poikaa lähemmäs ja yhdistin huulemme, anteeksi Olli... Poika kuitenkin vastasi suudelmaani, joo Olli oot mun kaveri. Hetken kuluttua vetäydyimme pois suudelmasta js katsoin tuota edelleen syvälle silmiin.

Aleksi: Olli mä rakastan sua

Olli: Aleksi niin mäkin sua...

Hymyilin vain, rakkaani sattuu sanoa mutta taitaa olla aikani lähteä.

Sanat 456

Anteeks