Ajat muuttuu

54. Kaikki loppuu pian

Time skip lähemmäs Allun lähtöä

Aleksin nk

Lähtööni on pari viikkoa eikä olla vieläkään sovittu Ollin kanssa mitään, kesä on ollut ihana mutta sattuu tietää että kaikki loppuu pian. Olen koittanut valmistella itseäni Ollin menettämiseen mutta silti ajatuskin siitä sattuu, kolme vuotta olen hänen kanssa saanut olla läheinen kokoajan tai ainakin suunnilleen ja yhtäkkiä kaikkii loppuu ja minun pitäisi vain hyväksyä se? Voin vaikka vannoa etten tule kestämään sitä. En ole niin vahva kun annan ystävieni olettaa enkä todellakaan niin kunnossa mitä he luulevat, en vain tiedä miten kertoa se heille. Pahat ajatukset täyttivät pääni ja ahdistus valtasi kehoni, tiesin pääseväni eroon tästä ottamalla terän käteen ja viiltämällä enkä edes yrittänyt estää itseäni. Annoin väärien ajatusten ottaa vallan ja viilsin monta syvää viiltoa käteeni, vittu. Verta virtasi paljon vaikka pyyhin sitä pois uutta valui heti tilalle, lopulta kasasin vain paljon paperia viiltojen päälle ja painon niin kauan että vuoto loppui. Saatuani vuodon loppumaan vedin vain hihat alas ja jatkoin elämääni.

Istuin sänkyni reunalla viina pullo kädessä, liika ajattelu johti siihen että päätin juoda mutta juon vasta yöllä. Silloin voin lähteä ulos rauhassa ja se on mukavaa. En varmaankaa kerro kellekkään ainakaan ennekuin menen juomaan sillä he kysyisivät pääsevätkö mukaan tai yrittäisitvät estää, on heidän tapaistaan kieltää minulta kaikki kiva. Vanhempani ja ystäväni luulevat että voivat kontrolloida tekemisiäni vain siksi että olen pari kertaa ottanut pari lääkettä liikaa tai juonu pikkusen liia paljo. Mielestäni se ei anna heille oikeutta mihinkään minun elämästähän siinä on kyse ei heidän. Ymmärrän että he haluavat vain auttaa eivätkä tarkoita mitään pahalla mutta tarvitsen minäkin tilaa ja vapautta.

Kävelin pihalla ja olin jo oikein mukavassa humalassa, kaatumisia oli muutama takana ja päässä pyöri mukavasti. Ajatukset katkeilivat jatkuvasti mutta ainakaan en voinut ajatella pahoja asioita. Join vain lisää ja lisää kun tuntui että pitäisi päästä pahempaan kuntoon eikä siinä kauaa mennytkään kun istuin maassa ja ajatuskin nousemisesta tuntui mahdottomalta. Olin jossain metsässä ja täällä näytti kauniilta, olin myös hyvin lähellä Ollin kotia enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Otin taskutani tupakan ja sytytin sen, savun vetäminen keuhkoihin pitkän ajan jälkeen yskitti mutta tuntui kuitenkin hyvältä.  Katselin puhelintani ja vastasin jätkien ryhmän snäppiin kuvalla missä näkyi kun suustani tuli savua, entiedä teinkö sen vahignossa vai tarkoituksella jotta saisin huomiota mutta se oli kuitenkin virhe.

Snäpis

*Olli♡♡ toisti snäppisi uudelleen*

Olli♡♡: Poltatko?

Porko♡: Niimpä

Naikou♡♡: Allu??

Minä: En

Tommi♡: Poltat

Minä: Midtä sö niim päöttelet?

Tommi♡: Koska sun suusta tuli savua

Joeliina♡: Vittu ootko nää humalassa??

Minä: Vlhä

Olli♡♡: Aleksi kui sekasi oot?? Haenko sut?

Minä: Ei

Porko♡: Allu anna sen hakea sut ni pääset turvaan

Niko♡♡:  Samaa mielt Porkon kans, ois sulle parempi päästä kotiin

Olisivat vain hiljaa ei minua kiinnostanut olenko turvassa tai kotona. Ollin seura kyllä kelpaisi joten päätin ottaa puhelimen käteen ja soittaa hänelle.

Puhelu

Aleksi: Olli hae mut pois

Olli: missä oot?

Aleksi: tässä sun talon lähel olevas metäs

Olli: okei menee iha hetki koita kestää rakas

puhelu loppui siihen.

Ollin nk

Kävelin metsässä etsien Aleksia ja pian löysinkin hänet. Hän itki maassa joten istuin tämän viereen ja vedin halaukseen.

Olli: Aleksi mikä hätänä?

Poika ei vastannut mitään hän vain nosti hihansa hitaasi ylös ja näin käden täynnä viiltoja, syviä viiltoja. Paniikki valtasi kehoni, en tiennyt mitä tehdä tai sanoa joten yritin vain rauhoitella itkevää Aleksia. Vedin tuon tiukemmin halaukseen ja otin pojan kädestä kiinni.

Olli: Aleksi ei hätää

Olli: rakas oon tässä

Olli: koita rauhottua oon tässä

Hetken odottelun jälkeen hän alkoi rauhottua.

Aleksi: ootko vihanen?

Pojan puheesta sai juuri ja juuri selvää, hän ei muistaisi mitään huomenna.

Olli: en oo oon vaa huolissani

Olli: mennäänkö nyt kotiin?

Poika nyökkäsi jotin nousin ylös jonka jälkeen vedin hänetkin mukanani. Hänen oli hyvin vaikea pysyä pystyssä mutta jotenkin lähdimme hoipertelemaan kohti kotiani.

Sanat 621

Kaks lukuu päivän aikana. Tää on vähä selvempi ku se aiempi