Ajat muuttuu

46.Ite oot komee ja hyvä panee

Aleksin nk

Olin kävelemässä Ollia vastaan jotta voisimme sitten mennö yhdessä jonnekkin, pian näinkin jo tuon pojan lähestyvän itseäni. Ollin saapuessa luokseni hän veti minut todella pitkään haliin, minä en todellakaan pistänyt pahitteeki halailla Ollia. Ulkona oli aika mukava sää eikä ollut edes kylmä, tähän aikaan yöstä oli kyllä jo pimeää mutta oli muuten mukavaa. Ollin päästettyä irti hän nappasi kädestäni ja lähdimme kävelemään jonnekin, Ollilla oli lämpimät kädet kun taas omani olivat aina kylmät. Jostain syystä me molemmat olimme todella energisiä vaikka vaan toinen meistä oli nukkunut päivällä.

Olimme kävelleet jo ihan mukavan matkan ja tällä hetkellä istuimme maassa kun jalkoihin alkoi sattua, pian Olli alkoi makoilemaan joten menin tuon viereen. Onneksi olimme jossain syrjässä joten kukaan ei voinut tulla tänne kyseenalaistamaan meitä.

Olli: mitähän koko koulu miettis jos sais tietää et seurustellaa

Aleksi: varmaa hakkais meiät

Olli: todennäköisesti

Olli: en kyl ymmärrä miks niit ees kiinnostais

Aleksi: no muijat vetää tunteisii ku mä pöllin parhaan pojan koko koulusta ja vieläpä komeen

Olli: joka on hyvä panee

Aleksi: en myönnä mut en kyl kielläkkää

Olli: eli pikku Allu on tolla päällä?

Aleksi: En ole pieni

Olli: no oothan sä meijän oma little man

Aleksi: ite oot komee ja hyvä panee

Olli: eli myönnät sen?

Aleksi: en

Olli: no mut mielest toi vähä kuulosti myöntämiseltä

Aleksi: no mut ei ollu

Olli: selvä homma

Nousin istumaan ja samoin nousi Olli, katsoin häntä hetken silmiin jonka jälkeen yhdistin huulemme. Nyt Porkon pitäisi olla täällä ottamassa kuva sillä tämä oli helvetin söpö hetki, me kaksi jossain keskellä yötä pimeällä tiellä suutelemassa. Pian kuitenkin irrottauduimme hapen puutteen vuoksi, katsoimme toisiamme hymyillen ja minä muutuin aivan punaiseksi. Ei ole minun syyni vaan tuom Ollin katseen, jokin siinä oli sellaista ettei voinut olla punastumatta.

Olli: mul on jano

Aleksi: mennään kauppaa

Olli: onko mikkää enää auki?

Aleksi: no kaikki 24h kaupat

Olli: no kui pitkä matka lähimpää on

Aleksi: joku pari kilsaa

Olli: no mennää sinne

Aleksi: juu

Nousimme ylös ja lähdimme kävelemään kohti tuota kauppaa, Ollin kanssa oli todella mukava viettää aikaa. Hän oli läheinen mutta osasi kuitenki antaa tilaa jos sitä tarvitsi eikä ikinä suuttunut turhasta. Hän osasi olla hyvin suojelevainen mutta samalla myös hellä ja ystävällinen, jos hän ei pitänyt ihmisestä se ei pysynyt salaisuutena viittä sekunttia pidempään. Hän sanoi asiat aina suoraan eikä turhaa selitellyt, vähänkuin Tommi mutta Tommi osasi aina ajatella mitä sanoi Olli taas sanoi mitä mieleen tuli. Ei siitä yleensä ole haittaaa mutta välillä hän joutuu siitä ongelmiin, hän osaa kuitenki tarpeen tullen pyytää anteeksi. Olli vain oli täydellinen varsinkin minulle, hän oli minun Olli ja minä olin hänen Aleksi.

Sanat 433

Söpöä