Ajat muuttuu

55. Aleksi...

Aleksin nk

Kävelin Ollista tukea pitäen mutten tiennyt minne menemme, olin itkenyt koko matkan vaikka tuo kovasti yritti rauhoitella. Pian pysähdyimme ja olimme ilmeisesti heidän talolla, hän avasi talonsa oven jonka jälkeen työnsi minut eteiseen. Olin niin hiljaa kuin vain pystyin etten herättäisi ketään, Olli otti minulta kengät jalasta ja sen jälkeen jotenkin raahasi minut yläkertaan. Hän asetti minut sängylleen ja lähti ilmeisesti hakemaan minulle vettä. Poika palasi ja antoi minulle lasin jonka jälkeen join sen tyhjäksi.

Olli: oksettaako?

Aleksi: ei

Olli: pitäskö mennä nukkumaan?

Aleksi: emmä pysty

Aleksi: anteeks

Aleksi: ei mun pitäny juua näi paljoa

Aloin itkeä vain entistä enemmän, Olli pitää minua varmaan aivan helvetin säälittävänä. Hän kuitenki otti minut halaukseen ja silitti selkääni.

Olli: Aleksi älä pyyä anteeks, aina ei mee asiat niinku on suunnitelut. ei oo eka kerta ku juot liikaa eikä susta oo mulle vaivaa vaikkq todennäköisesti ajattelet niin

Ollin sanat koskettivat joka sai minut itkemään viel enemmän.

Ollin nk

Aleksi vain itki ja itki, voi raukka. Yritin rauhoitella muttei siitä tainnut olla apua sillä hän itki vain enemmän, tuntui pahalta kun en voinut tehdä mitään. Hän otti kätensä ympäriltäni kuitenki pois ja näytti hyvin pahoin voivalta, hän taitaa oksentaa. Jotenkin sain hänet raahattua vessaan ennenkui hän oksensi lattaille, tuli itsellekin paha olo kuunnella siinä kun tuo vain oksensi kerta toisensa jälkeen.

Olin saanut Aleksin raahattua takaisin huoneeseeni ja makoilimme nyt sängylläni. Hän piti päätään rintani päällä samalla kun minä silitin hänen hiuksiaan, kello läheni neljää muttei hän ollut vieläkään valmis nukkumaan. Kuuntelin vain hänen sekavia puheita vähän kaikesta.

Aleksin nk

Selitin Ollille kaikkea mitä päähäni vain sattui tulemaan, en usko että hän sai edes selvää kertomuksistani mutta kuunteli kuitenkin. Yhtäkkinen väsymyksen tunne valtasi kehoni ja silmäni valuivat kiinni vaikka kuinka yritin pitää niitä auki. Olli jatkoi hiuksieni silittämistä ja siihen minä nukahdin.

Avasin silmäni ja tunsin pientä päänsärkyä, Olli oli vankina allani ja ilmeisesti hereillä. Käänsin kasvoni tuota päin ja hän näytti aivan helvetin suloiselta, kasvoilleni nousi väkisinkin hymy häntä katsoeassa.

Olli: onko paha olo?

Aleksi: ei kovin, olinko pahassaki kunnos?

Olli: nojoo meijä pitäs puhua yhest jutust

Paniikki valtasi kehoni, oliko nyt kyse lähdostäni vai jostain muusta?

Aleksi: kerro

Olli: Aleksi...

Olli: sä näytit mulle sun käen

Olli: voitko kertoo miks teit ne?

Nonii voi vittu Aleksi kasaisit ittes etkä aina menis kännissä vaivaamaa muita.

Aleksi: no emmä tiiä itekkää ahisti vaa liikaa ja nii

Ollilla nousi kyyneleet silmiin ja hän kietoi kätensä ympärilleni, tässä oli turvallinen olla.

Sanat 408

Tääki on saakelin sekava. En sais kirjottaa näit viielt yöl ettei olis näi sekavia