Ajat muuttuu

44.Mustelma jos toinenki

Aleksin nk

Heräsin siihen että päätäni särki aivan saatanasti, avasin silmäni ja huomasin olevani Ollin huoneessa sekä itse Olli oli vieressäni. Huomasin yöpöydällä lasin vettä sekä särkylääkkeen joten otin ne käteeni ja lähdin kohti vessaa. Kumarruin pöntön eteen ja oksenin muutaman kerran jonka jälkeen pyyhin suuni paperiin, heitin paperin oksennukseni sekaan ja vedin pöntön. Sen jälkeen otin särkylääkkeen suuhuni ja join veden kanssa alas, tuli muisti kuvia siitä kuinka... Noh... Kyllä te tiiätte. Vanhempani varmaan tappaisivat jos tietäisivät että olen ottanut lääkkeitä heidän tietämättään, oli kummalista ottaa lääke ilman että jouduin pyytää sitä vanhemmiltani. Kotona jouduin kertomaan heille kunnon syyt miksi minun pitäisi saada särkylääke ennekuin he antavat sen, jopa osastolla oli helpompaa saada särkylääket. Nousin ylös ja lähdin takaisin kohti Ollin huonetta, palasin sänkyyn tuon viereen makaamaan hänen edelleen nukkuessa. Hän oli todella suloinen näky nukkuessaan ja tätä katseltavaa tulee ikävä, ehkä otan hänet mukaani. En tiedä millaista elämäni tulee olemaan ilman jätkiä, ilman Ollia olen jo oppinut olemaan mutta kaikki jätkät... En varmasti tule saamaan uusia kavereita vaan todennäköisesti vain kiusaajia, en ole ikinä ollut ihminen johon halutaan tutustua. Olin onnekas kun saim edes jätkät sillä en olisi saanut kenestäkään muusta kaveria. Ollillakin olisi varmasti helpompaa jonku toisen kaa mutta silti vaivautuu olemaan minun kanssani, muutkin jätkät ovat nähneet niin paljon vaivaa eteeni etten voi ikinä olla tarpeeksi kiitollinen. Pian Olli alkoi näyttää heräämisen merkkejä joka oli todella hyvä sillä minulla alkoi olla jo tylsää, hän avasi silmänsä ja katsoi minuun hymyillen.

Olli: huomenta

Aleksi: huomenta

Olli: millane olo?

Aleksi: sattuu päähän mut muutw iha ok

Olli: okei olit eile kuitenki aika pahassa kunnossa

Aleksi: kiitos et toit mut tänne, emmä ois selvinny yksin

Olli: no tietenkin mä tuon sut turvaan, emmä vois ikinä jättää sua yksin hoipertelemaan tonne

Hymyilim vain, en jaksanut vastata mitään. En edes jaksanut ajatella mitään joten suljin silmäni ja pian olin unessa.

Olin huoneessani katsellen jalkojani sekä käsiä, niissä oli mustela jos toinenki. Olin vissii pariin otteesee kaatunut tai jotai.

Sanat 329

Toinen tänää omg