Ajat muuttuu

93. Sun pitää vaa luottaa

Aleksin nk

Astuin autosta ulos ja jalat meinasivat pettää alta, ahdisti vieläki tosi paljon. Otin tavarani ja kävelin vain nopeasti huoneeseeni, oli ihana taas olla täällä. Menin sänkyyni makaamaan ja suunnilleen heti aloin itkeä, en ole viikkoon voinut itkeä koska olen joutunut olemaan iloinen. Ajattelin kaikkea ja alkoi ahdistamaan vaa enemmän, tiesin kyllä mikä auttaa. Epäröin aika kauan ennekuin luovutin ja hain teräni, laskin housujani ja aloin vedellä reisiini viiltoja. Ahdistus helpotti muttei paha olo silti kadonnut. Ei tästä pahasta olosta pääse koskaan eroon, en usko siihen että on mahollista enää parantua. Halusin vain että edes joskus ei tuntuisi tältä.

Makasin sängyssäni silmät kiinni, halusin nukkua. En halunnut olla hereillä, en halunnut olla elossa mutten voi heti luovuttaa. Kello oli jotain neljä ja puhelimeeni tuli viesti, katsoin kuka se oli jonka jälkeen vastasin.

Jonnet

Joonas: Allu

Joonas: Alee

Joonas: Aleksii

Aleksi: Nooooo???

Joonas: Juotko enää alkoholia?

Aleksi: Jonku verra

Aleksi: Kuinni?

Joonas: Haluutko tänää illal juua?

Aleksi: Joooo

Joonas: No pääseeks kaikki meil tänä iltana?

Niko: Tietenki

Tommi: Toki

Joel: Jjooo

Olli: Juu

En ollut vielä nähnyt Ollia enkä tiedä haluaako hän edes, ei hän ole kysynyt tai mitään. Ehkä hän jättää mut? Ei ei ei ei ei ei ei, älä ajattele niin. Rauhotu ei se tee sitä ei se voi, vai voiko? Alkoi ahdistaa ja aloin itkeä, voi vittu oon kyllä säälittävä. Miksi hän muka yhtäkkiä minut jättäisi? Hetken itkettyä puhelimeni soi ja soittaja oli Olli, ehkei hän jätäkkään minua. Koitin hetken rauhottua ennenkuin vastasin.

Puhelu

Olli: Moi rakas

Aleksi: Moi

Olli: Itketkö?

Aleksi: En

Olli: Itkethän, voinko tulla sinne?

Aleksi: Voit

Olli: Joo nähään pian

Aleksi: Nähää

Nyt hän joutuu olls musta huolissaan vaan koska mä ajattelen liikaa, oon kyllä kauhee ihminen. En ihmettelis vaikka se jättäski mut, kyllä mäki jättäsin itteni.

Makasin pitäen päätäni Ollin rintakehällä tuon silittäessä selkääni, nyt oli vihdoin hyvä olla. Käänsin katseeni Ollin kasvoja päin, hän näytti niin ihanalta. Yhdistin huulemme ja vetäydyin irti vasta kun happi loppui, sen jälkeen tuijotin Ollia hymyillen. Hän oli niin ihana ja täydellinen, häntä parempaa ei ole. En ymmärrä miten olen saanut sellaisen ihmisen elämääni.

Olli: ootko kunnossa?

Aleksi: tietenki miks en ois?

Olli: itkit aijemmin

Aleksi: no olin vaa väsyny ja sit ajattelin liikaa ni alko itkettää, kyl kaikki on kunnos

Olli: mist voin tietää et kaikki on kunnos?

Aleksi: sun pitää vaa luottaa

Olli: Aleksi rakas suhun on aika vaikea luottaa näissä asioissa

Aleksi: no miten mä todistan sulle että kaikki on kunnos?

Olli: ei kaiken tarvi olla kunnossa haluan vaa että puhut mulle jos asiat ei oo hyvin, en haluu että satutat itteäs tai päädyt siihe et itsemurha on ainoo ratkasu

Olli: Aleksi mä oon tässä aina ja haluan auttaa

Aleksi: Olli...

Aleksi: mä rakastan sua

Olli: mäki rakastan sua

Olli: lupaatham et kerrot jos kaikki ei oo hyvin?

Aleksi: lupaan

Olli hymyili jonka jälkeen yhdisti huulemme, tässä oli hyvä olla. Kun hän irrotti huulensa omiltani siirsin huuleni tuon kaulalle ja aloin jättää siihen kauniita jälkiä.

Sanat 494

7.