Ajat muuttuu

77. Tuutko näkee?

Aleksin nk

Kävelin Ollin ja Nikon kanssa vissiin kohti Ollin taloa, en tiedä tietääkö Olli mitä Aarni teki. Pysähdyin hetkeksi seisomaan, kauhea olo. Okensin pariin otteeseen jonka jälkeen jatkoin matkaa, pojat katsoivat minua huolissaan mutta kävelivät kanssani.

Aleksi: O-olli...

Olli: nii?

Aleksi: emmä pettäny sua

Aleksi: s-se koski muhun mä oon liian helppo

Olli: et tietenkää pettäny emmä todellakaan syytä sua

Aleksi: ethän vihaa mua

Olli: en tietenkää, mä rakastan sua

Aloin hymyillä, minäkin rakastin Ollia.

Ollin nk

Sanoin Nikolle heipat ja kiitin että soitti sekä kertoi minulle, sen jälkeen raahasin Aleksin talooni jonka jälkeen huoneeseeni. Yritin koskes häneen mahdollisimman vähän ettei häntä ahdistaisi. Päästyäni huoneeseeni Aleksi kuitenkin itse kääri kätensä ympärilleni.

Olli: onko ok jos halaan sus takas?

Tunsim pojan nyökkäävän rintskehääni vasten ja käärin käteni tuon ympärille. Hän oli siinä yllättävän kauan kunnes vetäytyi pois.

Aleksi: anteeks Olli

Olli: mistä rakas?

Aleksi: viiltelin lisää vaikka vedin jo ranteen auki...

Olli: Aleksi...

Olli: voitko näyttää ne?

Poika nosti hihansa ylös ja ojensi kätensä minulle. Katselin sitä, se oli aivan täynnä viiltoja... Tuntui niin pahalta Aleksin puolesta, en voi edes kuvitella miltä hänestä tuntuu.

Olli: Aleksi saanko halata?

Poika tuli itse luokseni ja kääri kätensä tiukasti ympärilleni, voi pientä... Pian hän vetäytyi pois ja laittoi kätensä niskani taakse, pidin käsiäni tuon alaselällä niin että hän pääsi pois jos halusi.

Aleksi: Ollii

Olli: niin?

Aleksi: saanko suudella sua?

Olli: jos se tuntuu susta hyvältä ni saat suudella nii paljo ku ikinä haluatkaan

Poika hymyili jonka jälkeen yhdisti huulemme, tässä tuntui hyvältä. Aleksi lopetti vasta kun happi alkoi loppua.

Olin saanut tuon pojan nukkumaan kun kello läheni yhtä ja nyt katselin hänen puhelintaan. En saisi tehdä näin mutta minulla on hyvät syyt. Menin snäppiin ja etsin sieltä Aarnin, menin keskuteluun paikalle ja aloin kirjoittaa kuin olisin Aleksi.

Snäpis

Minä: Moi ootko nukkumassa

Aarni: En toki, mitä oot vailla😏

Minä: Tuutko näkee?

Aarni: Toki millon vaa kulta😘

Minä: okei nähään puistos kohta.

Vittu hän oli oikeasti ällötävä jätkä...

Istuin puistossa odottamassa tuota poikaa, pian hän saapui paikalle ja tuli luokseni.

Aarni: Olli mitä nää tääl? olin tulos näkee jätkääs

Olli: ei se sua haluis nähä

Aarni: ai ei vai? ite pyys mut näkee

Olli: minä pyysin sut Aleksin puhelimel

Aarni: miks vitus?

Olli: kuulin vähä juttuu et oot ahistellu mun Aleksia.

Pojan kasvot menivät valkoisemmaksi kuin kummituksella, hän vsin tuijotti minua.

Aarni: enhä mää semmosta se oli iha molemmin puoleista

Olli: Aleksi oli erimieltä

Laitoin käteni nyrkkiin ja löin niin kovaa kuin pystyin, ei ole eka kerga kun tuota jätkää lyön Aleksin takia. Tuntui aivan helevtin hyvältä lyödä häntä. Hän oli lyömässä minua takaisin mutta ehdin ensin, löin häntä niin kovaa kuin vain pystyin. Se sattui itseäkin mutta jstkoin vaan.

Seisoimme vastakkain ja poiks oli iha vitun kamalassa kunnossa, hän oli lyönyt minua pari keraa mutta minä voitin tämän tappelun.

Olli: miten ois jos jatkosss pysyt erossa mun jätkästä ja hommaat vaikka omas?

Poika vain nyökkäsi, hymähdin ja lähdim kotiin päin.

Aarnin nk

Kävelin kotiin päin, sattui aivan vitusti kasvoihin. Pahinta oli etten voi kertoa kellekkään tai tehdä asialle mitään sillä sitten hän kertoisi että ahdistelin Aleksia... En ollut silloin oma itseni olin vetäny vähän kaikenlaisia aineita, en ole nyttenkään oma itseni mutta ainakin opin etten koske enää varattuihin ihmisii. Olli tosiaa rakastaa Alea jos tekee noin vain koska vähän koskin häneen.

Sanat 555