Ajat muuttuu

87. Soitanko?

Time skip viikko

Aleksin nk

Istuin sängylläni katsellen seinää. Olli ja muut olivat koulussa, vanhempani töissä. Minä istuin yksin kotona, oon niin säälittävä ettei mua päästetty lähtemään toteuttamaan mun unelmaa vain koska olen vähän masentunu. Tuntui kuin olisin epäonnistunut elämässä, olen epäonnistunjt lapsena, kaverina, poikaystävänä js ylipäätään ihmisenä. Musta on pelkkää haittaa kaikille ja opn vain vaivaksi, olisi yksi tapa miten kenenkään ei enää tsrvitsisi kestää mua...

Istuin lääke purkki vierelläni kirjoittamassa kirjeitä, väkisinkin itkin. Sattui lähtä, voisin vielä soittaa Ollille kertoa hänelle etten ole kunnossa ja hän pelastaisi minut. En kuitenkaan tee sitä, en ansaitse tulla pelastetuksi.

Viimeinen kirje, satutan vain itseäni enemmäm jättämällä Ollin viimeiseksi mutta tein sen kuitenkin. Nämä ovat vaikeimmat hyvästit.

"Olli en tiiä mitä ees kirjottaa tähän, oon pahoillani et tää päättyy näin. Lupaan että taistelin niin kauan kun vaa pystyin nyt en vas enää jaksanu. Mä toivon että et jäis kaipaamaan mua ja haluan että hankit apua jos tarvit, älä jää yksin. En halua jättää sua tällä tavalla ja tää sattuu myös mua mutts usko mua ku sanon et tää on kaikille parempi. Vietin parhaat hetket elämässä sun kanssa ja muistelen niitä vieläkin päivittäin. Muistatko vielä kun tutustuttiin? Muistatko miten lähes joks kerralla jouduit tulla mut hakemaan jostain kun join itteni niin huonoon kuntoon? Anteeks siitä viel en ikinä ois halunnu olla niin vaivaksi. Muistatko ku kännissä kerroin että tykkään susta? Muistatko vielä kun alettiin ekan kerran seurustella? Se on elämäni yks parhaista muistoista, toinen ihana muisto on kun aloimme uudelleen seurustella. Muistan ikuisesti kuinka onnelinen olin kun sain sut, en voisi ikinä unohtaa. En iki maailmassa unohtaisi miten paljon rakastan sua ja kuinka oot paras asia elämässäni, oot ihana, komea, kiltti, hauska, upea, ajattelevainen ja huomaavainen. Oot täydellinen, oot luotu mulle. Toivon että mun elämä ei ois menny näi alamäkee pikku lapsesta asti että olisimme saaneet viettää vielä monta vuotta yhdessä. Toivon että löydät jonkun joka on parempi kuin minä, samalla haluaisin että olet ikusiesti minun. Vaikken pysty pitämään sinua ikuisesti itselläni lupaan sulme että oon aina ja ikuisesti sun Aleksi. Kiitos kaikesta mitä oot eteeni tehnyt, kiitos kaikesta ajasta minkä oot kanssani viettänyt, kiitos kaikista hetkistä jotka olet kanssank jakanut, kiitos kaikesta mitä oot mulle antanut. Ei sun ois ikinä tarvinnu antaa mitään ainoa mitä tarvin olit sinä. Anteeksi kaikesta vaivasta ja pahasta mitä oon sulle aiheuttanut, oon ikuisestk kiitollinen että pysyit mun vierellä vaikeiden aikojen läpi.
Rakkaudella sun Aleksi♡"

Itkin ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin, asetin kirjeet pöydälle ja osa minusta toivoi että joku löytäisi ne ajoissa. Palasin huoneeseeni ja tyhjensin purkin sisällön kädelleni, laitoin ne suuhuni ja join veden kanssa alas. Lääkkeitä oli enemmän kuin aiemmin ja ne olivat vahvempia, jos en nyt kuole en kuole koskaan. Istuin sängylleni ja odotin vain että kuolisin, otin puhelimen käteen ja katselin mitä viestejä oli jätkien ryhmään tänään laitettu. Pieni katumus tuli kehooni, tuli kauhea olo sattui enemmän kuin koskaan ja oksensin. Olin Ollin numeron kohdalla, mietin että soitanko? Olisiko sillä enäön edes väliä? Mietin olisko kannatavaa soittaa apua mutta ennenkuin edes ehdin putosin lattialle ja siihe muistikuvani loppuvat.

Sanat 508

Eeiiii