Ajat muuttuu

86. Ei tää oo elämää

Aleksin nk

Makasin sängyssä edelleen itkien, en halunnut elää. Voiko tätä edes sanoa elämiseksi? Oon ollu viimeset pari kuukautta kokoaja kännissä ja seiskalt asti juonj enemmä ku ois pitäny, oon sekaantunu vääriin asioihin aivan liian nuorena. Oon ollu itsetuhonen 12 vuotiaasta asti, täytän kohta 16. Kolme itsemurha yritystä eikä ykskää oo onnistunu, on vaa hetkistä kiinni millon yritäm uudelleen. Oon eläny monta vuotta kiusattuna js nyt en enää nää ittesäni hyvää, nään itteni virheenä. On vaikea uskoa että kukaan rakastaisi mua, tiiän että Olli rakastaa ja välittää mutta en silti aina sitä usko. Oon eläny syömishäiriön kanssa monta vuotta eikä ne ajatukset oo ikinä loppunu, vaikka olinki välissä "parantunut" stressasin kokoajan syömisestäni ja urheilin kunnes en enää kestänyt vain että saisin painoni pysymään mahdollisimam alhaalla. Kun paino alkoi nousemaan ja oli normaali, mun oli pakko pudottaa sitä taas. Muut näkivät että sairastuin uudelleen vaikken koskaan parantunut. En ole vuosiin ollut onnelinen, joo oon hymyilly nauranu ja pitäny hauskaa mutta se ei meinaa että olisin onneline. Se että on hetken mukavaa ja hauskaa ei muuta sitä helvettiä minkä läpi oon joutunu elämään. Ei tää oo elämää tai jos on en halua elää sitä.

Ollin nk

Avasin Aleksin huoneen oven ja näin tuon itkemässä, kävelin hänen luokse ja vedin haliin. Tuntui pahalta nähdä hänet siinä kunnossa. Haluan auttaa, haluan pelastaa hänet tämän maailman pahuudelta, haluan pelastaa hänet itseltään... Vaikka se hieman sattuu myöntää isoin vaara pojalle on hän itse, hän tarvitsee apua ja tukea. Mulls ja muilla jätkillä alkaa parin päivän päästä koulut ja silloin Aleksi on aivan yksin kotona päivät, ajatus pelottaa.

Olli: rakas mikä hätänä?

Aleksi: anna anteeks

Olli: shh ei hätää, mistä pyyät anteeks?

Aleksi: en pysty tähän enää

Olli: Aleksi sun on pakko

Aleksi: en halua enää

Tiesin sen kyllä, se sattui vain enemmän kun hän sanoi sen ääneen. En anna hänen tehdä itselensä mitään, en voi hänen antaa tehdä mitään.

Aleksin nk

Itkin Ollin käsien suojassa, tässä oli parempi olla. Poika silitti selkääni ja yritti rauhoitella, Olli oli ihana. Haluaisim hänen takia jatkaa ja muidenkin jätkien takia mutta kun on kestänyt liikaa muutama hyvä asia ei riitä pelastamaan, se vain on karu totuus.

Sanat 358

Oikeesti alan itekki herkistyä tätä kirjottaessa