76. En kestä selvinpäi

68 9 2
                                    

Aleksin nk

Makasin sängyssän kyyneleiden valuessa silmistäni. Pääsin kotiin ja mulle kerrotiin etten pääse lähtemään ainakaan vielä Helsinkiin, oli lähellä että oisin joutunu osastolle mutta valitsin olla kotona kun joka tapauksessa lähtöni peruuntuisi. Haluan olla kännissä ja aijon juua illemmalla, tiiän miten muhun tullaa olee pettyineitä mutta en kestä selvinpäi. Se on vaa karu totuus en pysty tähä kaikkee paskaa ja alkoholilla saan pään nii sekasi että kaikki unohtuu vaikka seuraavana päivänä aina kaduttaa. En uskalla ees pyytää varmaa ketää hakemaa mua ku tiiän miten vihasia ne on.

Istuin sängylläni Aarnin kanssa, emme ollet jutelleer pitkään aikaan mutta hän kuuli miten mulle kävi ja halus tulla kylään. Aluksi juttelimme vain mutta sitten hän alkoi vaikuttaa jotenkin sekavalta, aivan kuin ei ymmärtäisi mitään. En aluksi välittänyt asiasta mutta sitten hän alkoi olla jotenkin tosi outo.

Aarni: Aleksi tiiäthän että rakastan sua

Aleksi: en tienny

Aarni: meijän jutun ois pitäny jatkua

Mietin päässäni että misät hän puhui? Ei meillä ollut ikinä mitääm juttua.

Aarni: olin nii kusessa suhun mut lopetit vaa kaiken

Aleksi: emmä tienny

Hän hymyili ja siirtyi minua lähemmäksi, poika pisti kätensä reidelleni ja alkoi pikku hiljaa liikuttaa sitä ylemmäs. Alkoi ahdistaa ja yritin ottaa tuon kättä pois mutta hän pistinsen aina takaisin, pian hän alkoi lähentyä minua ja antoi minulle pusun. En vastannut vaan työnsin hänet kaummeaksi.

Aleksi: sun pitää lähtä

Aarni: miks?

Aleksi: oon varattu älä vittu koske muhun

Aarni: ootko?

Aleksi: oon, oon Ollin kans yhes painu vittuun

Aarni: oikeestikko otit sen takas sen jölkee mitä se sulle teki? kuinka alhaal oikee oot

Aleksi: en ainakaa nii alhaal et sekaantuisin suhun

Aarni: kyllä kelpas mua sillo kerra imeä

Aleksi: olin kännissä enkä älynny mitä tein

Aarni: tykkäsit kuitenki

Jähmetyin vain paikoilleni kun hän nousi ylös, hän antoi minulle pusun jonka jälkeen käveli ulos. En vastannut siihenkään aloin vain täristen itkeä, olin vitjn säälittävä. Mua oli nii helppo käyttää hyväksi ja nyt Olliki vsrmaa jättää mut ku luulee et petän sitä. Vittj rttä vihaan itteäni. Otin terän käteen ja nostin hihaani, vedin monia viiltoja käteeni ja halusin kaiken vain loppuvan.

Kävelin ulkona nyt jo hyvin humalaisena, vielä oli paljon juotavaa. Ei kyllä kestänyt kauaakaan kun nekin olivst hävinneet. Makasin maassa enkä varmasn edes pääse ulos, tunsin puhelimeni soivan. Otin sen käteen js se oli Niko, epäröin hetken mutta vastasin kuitenkin.

Puhelu

Niko: Moi millane olo?

Aleksi: Haluun kuolla

Niko: Aleksi...

Niko: Missä oot tuun hakemaa

Aleksi: Laitan kuvan

Pistin Nikolle kuvan ja jäin vain odottamaan tuota. Vituttas vähäm että vastasin, pelkään että hänkin alkaa koskettelemaan mua. Tiedän ettei ala mutga pelkään jokaista kosketusta, tällä hetkellä ajatuskin Ollin koskettamisesta ahdistaa.

Ajat muuttuuWhere stories live. Discover now