Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

7

Oltiin istuttu siinä tai no mä olin istunu ja Joona maannut melkein mun päällä koko oppitunnin ajan. Kellot soi ja kuulin ryminää. Helppo tapa tietää milloin tunnit loppuisivat.

"Joona? Pitäiskö meiän mennä?" kysyin hiljaa ja siirsin käteni blondin olkapäille samalla hellästi ravistaen.

Kun vastausta ei hetkeen kuulunut, nostin jätkää vähän ylemmäs kasvojeni tasolle ja huomasin ihmeikseni, että se nukku. Miten ihmeessä se oli nukahtanut ja vielä mun syliin?
Joonan pitkät silmäripset kaartu sen maidonvaalealle iholle jättäen pienet varjotkin. Pojat hiukset oli vähän sekasin ja koko olemus tosi rentoutunut.
Miten joku nukahti toisen syliin? Varsinkin koulussa ja vielä vessassa? mietin kummastuneena. Kosketin hellästi Joonan poskea ja nostin äkkiä katseeni sen silmäluomiin tarkistaakseni oliko se herännyt. Se ei osoittanut mitään heräämisenmerkkejä, joten nostin sitä pikku enkeliä vähän, jotta pääsin ylös. Nappasin Joonan etureppariin ja huokaisin syvään. En mä sitä tänne halunnut jättää. Parempi vaan olisi jos lähtisin sen kanssa kotiin ja antaisin nukkua siellä.

Jäin hetkeksi odottamaan, että kaikki menisivät tunneilleen ja kaaos laantuisi. En mä Joona sylissäni halunnut änkeytyä siihen ihmismassaan. Ihan tarpeeksi sain jo katseita, joten en mä niitä lisää halunnut.
Kuuntelin hetken ja tulin siihen lopputulokseen, että käytävillä ei ollut enään ketään. Otin Joonan parempaan otteeseen, eli kiersin käteni sen perseen alle ja varmistin, että se piti käsillään kiinni mun niskasta, jonka jälkeen lähdin miestenvessoista ja suunnistinkin sitten ulko-ovia kohden. Kävelin rennosti ulos koulusta ja kävelin pikapikaa bussipysäkille, sillä tiesin, että sieltä tulisi parin minuutin päästä bussi.

Mitenköhän aion mennä Joona eturepparissa bussiin? No eihän kello hirveästi ollut, joten ei siellä pitäisi hirveästi ihmisiäkään olla. Huomasin ajatusteni keskellä bussin, joten heilautin sille kättäni, tosin hieman hankalaahan se oli. Ei Joona mikään hirveän pienikään ollut, mutta mulle se oli juuri sopiva. Olinhan mäkin ihan vitun pitkä, siitä olin saanut jo ihan tarpeeksi kuulla.

Bussi pysähtyi kohdallemme ja avasi ovensa. Kävelin sisälle ja sain naiskuskilta oudoksuvan katseen. Mulkaisin sitä ja maksoin bussikortillani meidän molempien matkat, jonka jälkeen menin ihan bussin perälle. Oikeassahan mä olin, sillä siellä bussissa ei ollut ketään. Istahdin alas ja otin Joonan paremmin mun syliin. Bussi lähti liikkeelle ja tunsin Joonan liikahtavan vähän.

"Anton, missä me ollaan?" Joona kysyi unisena samalla, kun nojautui mua vasten enemmän.

"Älä sä siitä huolehdi, nuku vaan", sanoin hiljaa ja vetäisin käteni sen ympärille. Jotain blondi vielä mutisi ennen, kuin se nukahti uudelleen. Hymy nousi huulilleni, se oli vaan niin käsittämättömän söpö tällä hetkellä tai siis ainahan se oli! Mut jotenki nyt se extrasöpö.

Käänsin katseeni Joonasta ikkunaan ja jäin katselemaan maisemia. En mä sitä pikkusta halunnut kokoajan katella, se vaan tuntu jotenkin oudolta. Ihan, kuin olisin ollut joku hemmetin stalkkeri.

Vähän ajan päästä huomasin meiän pysäkin, joten kurotuin painamaan STOP -nappia ja bussi lähtikin köröttelemään sitä bussipysäkkiä kohden. Nousin ylös ja nappasin Joonasta kiinni paremmin ennen, kuin lähdin kulkemaan takaoville. Bussi pysähtyi ja jätti meidät mun pysäkille, jonka jälkeen lähtikin jo tiehensä.

"Joona?" kysyin hiljaa sen korvanjuureen. Tunsin pojan vähän sävähtävän, mutta unisena se kysyi mitä asiaa. Naurahdin pehmeästi,
"Kiedo sun jalkas mun ympärille niin et tipu."

"Okei kapteeni", Joona mumisi unisena ja teki, kuten käskin. Sen sanat sai pienen naurupyrähdyksen pakenemaan mun huulilta,
"Oot ihan hassu."

Sen jälkeen lähdin kulkemaan kotia kohti. Eipä siellä vissiin ketään olisi, mutsi oli joko töissä tai sitten jonkun miehen luona. Ei siitä ottanut selkoa. Se väitti, että oli sitoutumiskammoinen. Siitähän asti se oli sitä samaa paskaa jauhanut, kun faijan kaa ne erosivat. No mut ei mua kiinnostanut sen asiat niinku ei sitäkään mun. Tasoissa oltiin.