Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

15

Mä olin todella hämmentynyt ja jämähtänyt paikoilleni etten tajunnut vastata Joonan suudelmaan. Mä, kun luulin et se oli vaan ollut joku kännipusu... Nyt me kuitenkin molemmat oltiin selvinpäin ja silti se pieni enkeli suuteli mua.
Kun en vastannut suudelmaan, Joona vetäytyi äkkiä taaemmas ja näin siitä säikähdyksen.

"Sori, sori, sori! M-mun ei ollut tarkotus!" se huudahti posket punaisimpina kuin paloauto.

"Ei se mitään Joona", sanoin sille virnistäen ja nostin käteni sen poskille. Se vältteli mun katsetta, taisi luulla etten tykännyt siitä mut asia ei ollut todellakaan niin. Mä tykkäsin, eikun siis rakastin sitä pikku pusua mut olin niin hemmetin hämmästynyt etten osannut vastata suudelmaan.

"Joona, kato mua", sanoin ja yritin hellästi kääntää sen pään mun suuntaan. Joona taas ei ollut yhtään samaa mieltä, se pudisteli päätään ja vältteli tosi taitavasti mun jäänsinisiä silmiä. Sitä näytti kiinnostavan vessan lattia ja seinät paljon enemmän.

"Hei oikeesti, kato mua", sanahdin sille madaltaen tarkoituksella äänensävyäni. Huomasin Joonan vähän sävähtävän ja mun huulille nousi virne. Taisinpa tietää mikä tehosi siihen.

"Liian noloa", blondi mumisi puoliääneen ja vältteli edelleen mun katsettani.

"Ei siinä ollut mitään noloa ja nythän ollaan tasoissa, mä suutelin sua silloin viimeksi ja nyt sä mua", selitin yhä huvittunut virne kasvoillani.

Joona pudisteli päätään,
"Tää on vaan sulle leikkiä."

"Mikä?" kysyin muuttuen taas hämmentyneeksi. Mistä ihmeestä se puhui? Mikä oli mulle leikkiä?

"No mun tunteet ja minä."

"No et todellakaan ole mikään leikkiväline. Mä en ikinä tekisi niin sulle", sanoin vakavoituen ja käänsin tällä kertaa hieman kovemalla otteella Joonan kauniit kasvot omiani vasten. Huomasin sen silmien kiiltelevän uhkaavasti ja sen alahuuli alkoi väpättää,
"Kuitenkin valehtelet ja oot tehnyt sitä kokoajan."

"En oo ja voin todistaa sen."

"M-miten muka?" sen ääni alkoi vähän väristä samalla, kun se katsoi mua syvälle silmiin varovaisesti.

Nostin käteni uudemman kerran enkelipojan hiuksiin ja vetäisin jätkää hellästi lähemmäs itseäni kohti. Huulilleni nousi lempeä hymy ennen, kuin painoin ne Joonan omille. Tunsin Joonan vähän säpsähtävän ja hän katsoi mua pari sekunttia hämmentyneenä ennen, kuin sulki silmänsä ja vastasi hellästi suudelmaan. Hymyilin sen huulia vasten samalla, kun suljin silmäni ja liikuttelin rauhallisessa tahdissa huuliani sen omilla.
Mä olin tottunut suutelemaan aika rajusti ja yleensähän kyseessä oli ne känniset yhden yön jutut, joten olin tottunut olemaan raju. Kuitenkin Joonaa suudellessani en halunnut olla mitenkään kovakourainen vaan erittäin hellä. Ihan, kuin Joona olisi ollut lasista tehty ja halusin suojella sitä ja olla tosi varovainen, se oli mulle särkyvää.

Meidän suudelma muuttui yhä vain kiihkeämmäksi ja kiihkeämmäksi ja pian olin noussut seisomaan Joona sylissäni. Se oli kiertänyt jalkansa mun lantion ympärille ja kädet niskan taa. Siirryin aika nopealla tahdilla sen kaulalle samalla, kun painoin sitä vessanseinämää vasten ja lukitsin hänet siihen. Kuulin kuinka Joona alkoi huokailemaan ääneen. Se yritti olla hiljempaa ja hautasi päänsä mun olkapäälle. Virnistys palasi huulilleni, kun imin yhtä tiettyä kohtaa saaden Joonan huokaisemaan hieman matalammin.

"M-mitä sä -ah!"

"Niin et mitä?" kysyin huvittuneena. Huuleni palasivat uudelleen samalle kohdalle ja nuolaisin sitä, Joona sävähti.

"J-joku voi k-kuulla", Joona änkytti yrittäen olla päästämättä suustaan huokausta.

"Ne olis jo kuullut ja muutenkin mä en oo vielä valmis. Mä en haluu viel lähtee", mumisin huvittuneena ja imaisin uudelleen blondin maidonvaaleaa kaulaa, jota koristi jo kaksi fritsua.