Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

30

Monesti tunnin aikana Janne päätyi juttelemaan Joonalle ja ignoorasi minut. Tuntui kuin yksi vitun iso myrskypilvi olisi asettunut pääni päälle ja saanut koko olemukseni muuttumaan jäiseksi.

"Osaathan nyt Joona?" Janne kysyi hymyillen Joonalle, joka nyökäytti päätään.

"Hyvä", miesopettaja sanahti tuijottaen Joonaani kuin jotakin saalista. Huomasin selvästi kuinka pastellitukan katse kävi Joonaa kasvonpiirteitä tarkkaavaisesti läpi, hän näytti siltä, että olisi riisunut päivänsädettä katseellaan.

"Sähän kuulit et se tajus jo, joten lähtisitkö vittuun siitä?" murahdin matalalla äänensävyllä nauliten katseeni Janneen, joka kääntyi hieman säikähtäneenä puoleeni. Hänen siniset silmät tutkailivat minua ehkä vihaisinakin.

"Noin ei puhuta opettajalle!" hän sanahti ja nosti sormeaan muka niin pätevänä.

"Ja mitähän vittua sä sille asialle muka voisit tehdä?" sanoin vastaan kärkkäisesti. Mies katsoi minua kuin ei olisi uskonut, että sanoisin sille mulkulle vastaan.

"Hyvinkin paljon!" hän sanahti yrittäen selvästi olla huutamatta. Tunsin kuinka Joona nyki hellästi paitani hihaa, mutta jätin huomiotta blondin ja keskitin kaiken huomioni minua vihaiseesti katsovaan matikanopettajaan.

"No hui kamala", sanahdin loihtien ilkkuvan virneen huulilleni. Hän iski kätensä pulpetilleni ja lähentyi kasvojani niin, että välillämme ei ollut kuin pari senttiä väliä. Hän tuijotti mua suoraan silmiin ärsyyntyneenä.

"Noin. Et. Puhu. Opettajalle!" Janne sihisi huultensa välistä ja yritti näyttää mahdollisimman pelottavalta.

"Miks en sais muka, jos säkin oot Joonan kimpussa kuin jokin hemmetin takiainen? Luuletko et oon ihan sokea jos en nää kuinka sä riisut sitä katsellas vitun pervo", sanoin hiljaa tummalla äänellä. Mies tuijotti minua hieman silmät laajentuneina. Olin jo voittanut.

Hän vetäytyi kauemmas musta ja lähti sitten opettajan paikalleen samalla, kun koko luokka tuijotti mua ja sitä helvetin Jannea mykistyneinä. Mulkaisin niitä ja käänsin sitten jäänsinisen katseeni takaisin pulpettiini. Jos tuo inhottava Janne olisi meillä vielä sen puolitoista vuotta matikassa niin siitä tulisikin todella hauskaa. Sen päätin etten päästäisi Joonaa kahden hänen kanssaan. Tuo mies oli mätä ja tiesin tasan tarkkaan mitä hän halusi sinisilmäiseltä Joonalta, joka ei huomannut hänen ällöttävää katsettaan.

"Anton, mitäs sä oot heti haastamassa riitaa opettajan kaa?" Mikael kysyi juuri, kun toivoin sen brunen olevan hiljaa. En jaksanut häntä, en todellakaan.

Vilkaisin Joonaa, joka loi Mikaeliin tiukan katseen ja pudisteli päätäänsä. Taisi enkelini tietää, että voisin räjähtää millä hetkellä vain ja siitä ei todellakaan kävisi mitenkään hyvin. Käänsin hitaasti katseeni brunetteen. Mikael kohotti kulmiaan hieman Joonalle ja katsoi sitten mua.

"Mi-"

"Mikael!" Veeti sihahti tökäten poikaystävään. Mikael käänsi ihmeissään katseensa Veetiin, joka myös pudisteli päätään toruvasti.

"Anton sanoo ite jos se haluu. Nyt sun olis aika kiinnittää huomioita näihin tehtäviin nimittäin uskon et ne tulee läksyks", Veeti sanoi ja sai Mikaelin huokaisevaan syvään,
"Mut mä en todellakaan osaa tehdä niitä."

"No siksihän sulla on mut ja jos et oo sokee nii näkisit mun olevan tässä sun vieressäs", Veeti virnisti leikkisästi toiselle ja sai Mikaelinkin hieman naurahtamaan.

"No okei, koala", Mikael hymähti virnistäen sitten kirkkaasti Veetille ja kääntyi tehtäviensä pariin. Veeti pyöräytti päätään hymyillen ja kumartui bruneten puoleen alkaen selittämään hänelle hiljaa miten mikäkin piti tehdä.