Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

32

Kaksi viikkoa oli sujunut yllättävän nopeasti. Olimme Joonan kanssa ihan virallisesti yhdessä ja todellakin koko koulu tiesi siitä. Juoruilu, kun oli erittäin tunnettua lukiossamme. Ensimmäisinä päivinä jotkut tyttöporukat olivat kuiskutelleet muka huomaamattomasti meistä ja siitä miten ihmeessä koulun kaksi hyvännäköisintä jätkää osoittautuivatkin homoiksi. No eihän sille mitään voinut, jos sellaiset ylimeikatut muijat eivät kiinnostaneet. Jotkut olivat katsoneet meitä hieman nenänvarttansa pitkin ja mulkoilleet, mutta jos se ei Joonaa haitannut, ei se myös muakaan ottanut päähän. Tai no siis, olihan se tietenkin todella ärsyttävää, mutta annoin asian olla. Ei ketään sitten loppu peleissä hirveästi näyttänyt kiinnostavan ja lopulta se pahin mulkoilu ja kuiskuttelu loppui. Joona jaksoi hymyillä melkeinpä kokoajan sitä ihanaa enkelihymyään. Hänen iloinen asenteensa oli saanut omatkin huuleni nousemaan useammin kuin kerran ylemmäs. Ja kaikista parhaintahan oli se, että olimme alkaneet etsiä Joonan kanssa kämppää meille, jonne sitten muuttaisimme.

Nojauduin hieman bussin kovahkoa selkänojaa vasten pitäen silti silmäni auki. Kello näytti yhdeksää, mutta silti väsymys painoi päälle. Silmieni alle oli kerääntynyt pienet silmäpussit ja tasaisin väliajoin suustani pääsi haukoitus. Kerrankin päätin mennä koululle aikaisemmin kuin keskellä päivää. Meillä olisi tänään muutenkin joku rennompi päivä, olisi vain pari normi tuntia ja pääsisi sitten aikaisemmin. Olihan se taivaallista.

'Pling!' havahduin puhelimeni viestiääneen ja nappasin kännykkäni housujentaskusta. Näppäilin pinkoodin ja menin sitten WhatsAppiin ja avasin mun ja Joonan keskustelun.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -  - - - - - - - - -
Enkeli❤: Moii Antsuuu! Mulla on sulle ihan superhyper kivoi uutisii!😁💕

Minä: Mitä uutisii?

Enkeli❤: Höpsö! En mä sitä tässä viel kerro😋 Nähään siinä koulun pihalla!

Minä: No miten vaan päivänsäde

Luettu
-

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -  - - - - - - - - -

Hymähdin Joonan viestille. Laitoin puhelimeni takaisin housuntaskuun ja huomasinkin olevani jo todella lähellä koulua.
Mitäköhän asiaa Joonalla on? mietin samalla, kun painoin bussin punaista STOP -nappulaa. Bussi lähti köröttelemään bussipysäkkiä kohden ja nousin samalla ylös. Hieman huojuen pääsin oville ja nappasin kiinni yhdestä tangosta. Ei kestänyt kauaa, kun bussi oli päässyt pysäkille ja avasi ovensa, heilautin kättäni kuskille astellen sitten ulos kirpeään pakkasilmaan. Viime päivinä pakkanen oli hieman kiristynyt ja lunta oli ilmestynyt mun makuun ihan liian paljon. No mitäs sille voi jos ei vaan pidä lumesta?

"Antsaa! Anttuu! Nallekarhu! Anttuskaa! Anttulii!" kuulin erittäin tutun äänen huutavan mulle innoissaan. Käänsin jäänsinisen katseeni koulunoville missä Joona seisoi heilutellen hurjasti kättään. Hymähdin huvittuneena. En pitänyt ollenkaan joistakin blondin antamista lempinimistä, mutta olin jo tottunut niihin.

Lähdin askeltamaan kohti koulua ja huomasin kuinka Joona hihkaisi ja lähti sitten melkein juoksemaan mua kohti. Huomasin heti hänen kauniilla kasvoillaan todella todella innostuneen katseen. Hymy oli kohonnut blondin huulille todella isoksi ja silmien tuikkeen erotti kaukaakin. Hymykuopat koristivat kuvan kaunista kokonaisuutta.

"Antoooon!" Joona huudahti, kun pääsi lähemmäs. Tiesin tasan tarkkaan mitä enkeli aikoisi tehdä, joten omatoimisesti levitin käteni ja annoin Joonan hukuttautua syliini. Hän kiersi nanosekunissa kätensä yläkroppani ympärille ja halasi mua enkelimäinen hymy ruusunpunaisilla huulillaan.