Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

28

Olimme saaneet melkein juotua ja syötyä, kun kahvilan ovi aukeni ja kilahti samalla ilmoittaen jonkun tulleen sisälle. Vilkaisin sivusilmällä tulijaa, miehellä oli hailakan oranssit hiukset, silmälasit ja tummansininen kauluspaita sekä mustat farkut.

"Sami!" Joona hihkaisi ja huitoi kädellään jätkää kohden. Ilmeisesti tämä Sami niminen miehenalku kääntyi suuntaamme ja hänen katseensa kirkastui, kun hän pongasi hurjasti kättään heiluttavan Joonan.

Käännyin katsonaan Joonaa, jonka huulilla oli ystävällinen hymy, silmätkin loistivat kirkkaasti. Kurtistin hieman kulmiani, mutta sen sijaan, että olisin kysynyt kuka hemmetti tuo jätkä oli, tyydyin vain juomaan loppu kahviani.

Sami käveli rennosti luoksemme hetken päästä kädessään pahvimuki mikä oli tarkoitettu niille asiakkaille mitkä ottivat juoman mukaansa. Tuhahdin hiljaisesti jatkaen mustan kahvini juontia ja yritin olla menettämättä hermojani, nimittäin siinä ei koskaan käynyt hyvin.

"Mitäs sä täällä?" Joona kysyi laskien kaakaomukinsa pöydälle. Toivottavasti eivät juttelisi hirveän kauaa.

"No siis sähän muistat, kun kerroin sillon siitä hetkellisestä toimistotyöpaikasta? No ne palkkasivat mut sinne ja nyt mä työskentelen siellä!" Sami hymähti ja paransi asentooaan. Joonan silmät hieman kirkastuivat enemmän,
"Eikä! Onnee ihan sairaasti!"

Sami nyökkäsi hymyillen,
"Kiitos."

"No mut hei Joona, meiän pitää nähä joskus paremminkin ja voidaa sitten jutella paremmin, koska viime kerrasta on ihan liikaa aikaa!" oranssitukka sanahti ja heilautti vapaata kättään.

"Joo todellakin!" enkeli hihkaisi heittäen ilmeisesti ystävälleen aurinkoisen hymyn.

"No, mut heippa!" Sami huudahti ja vilkaisi mua,
"Mä oon muuten Sami, kiva tavata."

"Anton", sanahdin ääneni muuttuessa todella hyytävän kylmäksi.

Sami hymähti jotakin hieman epävarmasti ja kääntyi, jonka jälkeen lähti harppomaan kahvilan ovea kohti.

"Kuka toi oli?" kysyin vihdoinkin, kun Sami oli lähtenyt ulos koko kahvilasta. Käänsin jäänsiniset, kylmäksi muuttuneet silmäni Joonaa kohti. Ei hän ollut puhunut mistään oranssi hiuksisesta Samista. Pakostikkin mustasukkaisuus sai vallan minusta ja käteni puristuivat nyrkeiksi.

"Se oli vaan mun yks lapsuuden ystävä. Ei olla nähty yli vuoteen, kun vaan silleen tosi nopeesti", Joona selitti katsoen mua niillä kauniilla silmillään.

"Älä huoli Anton, ei sua korvaa kukaan", hän jatkoi ja laski kätensä mun puristuneille käsille. Hän hieraisi pari kertaa kämmenselkääni ja sai oloni hieman rauhoittuneemmaksi. En vaan voinut sille, että hermostuin niin hemmetin nopeesti ja saatoin tulla mustasukkaiseksi. Sehän oli vain Joonan ystävä, ei yhtään enempää.

"Sori...", mutisin hieman hiljempaa hengitellen syvään.

"Ei se haittaa. Sä oot söpö, kun huolehdit!" enkeli hymähti ja loi minulle vieläkin aurinkoisemman hymyn kuin Samille, mikä sai oloni kohenemaan huimasti.

Hymähdin jätkälle ja nousin sitten ylös. Vilkaisin Joonaa,
"Ootko sä valmis?"

"Joo!" vastaus tuli nopeasti ja sitäkin nopeammin Joona oli noussut seisomaan kaakaomuki kädessään. Pyöräytin silmiäni yli-innokkaalle blondille. Otin kahvimukini käteeni ja lähdin viemään sitä roskikseen. Sen jälkeen, kun olin pudottanut pahvimukin roskikseen, menin kassalle ja kohotin jäänsiniset silmäni Amaliaa kohti.

"Mä maksaisin nyt", sanahdin värittömällä äänelläni. Minua ei vain kiinnostanut alkaa rupetella jonkun hymyilevän naisen kanssa.

"Toki! Maksatko sä kortilla vai käteisellä?" Amalia kysyi katsoen mua silmiin takaisin. Hänen vehnänruskeat hiukset olivat nutturalla ja pari hiusta oli karannut hänen silmiensä eteen. Slltikään se ei tainnut haitata häntä.