Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

8

"Anton?"

"Anttuska?"

"Anttuneen?"

"Auski?"

"Ööö... Anttu?"

Joku höpötti ihan liian kovalla äänellä.

"Turpa kiinni ja anna mun nukkua", murahdin ja kierähdin selälleni. Kuten jo aikaisemmin olin sanonut, en ollut todellakaan mikään aamuihminen.

"Mut, kun mua ei enään väsytä!" Joonan ärsyttävä nurina tavoitti mun tärykalvot.

"No vittu sitte on voi voi", tuhahdin ja nappasin jostakin tyynyn samalla peittäen sillä kasvoni. Antaisi mun nukkua herranjumala soikoon!

"Pliiiiis Anton", Joona vinkui ja tunsin pian sen kädet mun rintakehällä. Sen jälkeen sen jätkän paino tavoitti mun alavatsan. Vittu istuiko se mun päällä!?

"Ei saatana nyt, Joona. Lopeta ja anna mun nukkua. Ei oo mun ongelma jos sä heräsit jo ja mä en", mumisin yrittäen kääntyä, mutta ihan aivoilla ajateltuna sehän ei ollut mahdollista, koska se yksi päivänpaiste istui mun päällä. Sori nyt vaan mut mun vähäisetkään aivosolut ei vaan toiminu aamulla. En mä sille mitään voinut.

"No siinähän sä näytät kokoajan höpöttävän, Anttuska", sen äänensävy oli huvittunut. Miksi se jaksoi kutsua mua tolla hirveellä 'lempi'nimellä?

"Nii, kun sä valitat", ärähdin ja yritin saada unenpäästä kiinni. Valitettavasti Joona teki siitä erittäin vaikeeta.

"En mä mitään valita! Ja muutenkin et sä koko loppu elämääs voi siinä sängyssä homehtua! Kyl joskus pitää noustakkin!"

"Koko loppu elämä? Vittu sä olet vajaa", sanoin sille ärsyyntyneenä ja nakkasin naamani edessä olleen tyynyn kutakuinkin sitä päin. Joona vähän älähti ja liikahti mun päällä. Ei vittu. Jos se alkaisi tehdä noin nii... Ei. En mä edes halunnu miettiä sitä.

"En mä oo vajaa, miks sä aina haukut mua?"

"Vitut mä sua aina haukun", sanoin ja aukaisin silmäni. Mun katse kohdistui blondit hiukset sekaisin olevaan Joonaan. Mulla tuli niin paljon kaksimielisiä ajatuksia siitä miltä se nyt näytti. Jos nyt suoraan sanottiin niin se näytti just hiustensa mukaan seksiä harrastaneelta. Plus sen posket vähän punoitti silleen Joonamaisesti, mutta ne ja sen hiukset yhdistettyinä. Huhhuijaa!
Aivot taisi taas mennä vähän ylikierroksille niin, kuin mun koko kroppakin.

"Voisitko tulla mun päältä pois?" kysyin silmiäni siristellen. Hemmetin kirkas valo. Vittu, kun omistin mun huoneessa ikkunat. Ilman ikkunia olisi vaan niin paljon helpompi elää. Ei tarvisi nähdä päivänvaloa ja sehän mulle sopisi paremminkin kuin hyvin.
Silloinhan mulla olis ihan oma Antonboxi!

"Kumminkin meet takasin nukkuu!" blondi huudahti mun pyöräyttäen silmiäni,
"No jos sä et ees päästä mua tästä sängystä ylös nii miten voit kuvitella mun jättävän mun rakkaan sängyn?"

"Ja sit sä sanot mua oudoks, kun tykkään siitä matosta", Joona tuhahti mulle huvittuneena. Se kierähti pois mun päältä ja sai mut huokaisemaan helpotuksesta. Onneksi nousi. Ellei niin jokin muu olisi ainakin noussut.

"Joona hei, se on ihan vitun ruma matto. Ymmärrä jo!" sanahdin sille samalla, kun nousin istuma-asentoon ja ohjasin jalkani vähän viilehkölle lattialle.

"Ei se oo mikään vitun ruma matto. Ihan matto se vaan on", se naurahti ja alkoi sen jälkeen hihittää. Tuhahdin huvittuneena sille samalla, kun virne nousi huulilleni.

Nousin ylös ja suuntasin mun vaatemeren kautta vaatekaapilleni. Käännyin Joonaa päin ja silmäilin sen vaatteita,
"Tarviikko sä varavaatteet vai meetkö noilla?"