Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

9

"Joten...? Mitä sä haluut kattoo?" kysyin Joonaan päin kääntyen.

"No mulle käy mikä vaan", Joona vastasi takaisin ja vilkaisi mua.

"Okei no komedia?" kysyin hetken päästä ja sain blondin nyökkäyksen sekä enkelihymyn vastaukseksi.

Hymähdin ja nousin ylös. Kävelin ikkunan luokse ja laitoin ikkunaverhot suojaksi siltä hemmetin rasittavalta valolta. Sen jälkeen suuntasin takaisin Joonan luokse ja hyppäsin sängylle mahalleni. Kuulin jotakin Joonan naurua ennen kuin sekin hakeutui makaamaan viereeni. Nappasin telkkarin kaukosäätimen maasta ja napsautin telkkarin päälle. Kun se oli avautunut, valitsin Netflixin ja aloin selata mietteliäs ilme kasvoillani eri vaihtoehtoja läpi.

"Ei se nyt noin tarkkaa voi olla!" blondi vieressäni älähti saaden mut kääntämään katseeni siihen.

"Kyllä se on. Ihan yhtä tarkkaa, kun sun mattos pesu."

"No se on tärkeetä!" se huudahti ja sai virneen nousemaan mun huulille,
"Tiesikkö et oot ihan outo välil? Mikä fetissi sulla on mattoihin?"

"Ei mul oo mitään fetissii, kunhan vaan tykkään matoista."

"Nii ihan helvetin rumista matoista", täydensin ja Joona näytti mulle keskariaan.

"No sullahan on hieno sormi, kun pitää oikeen esitellä!" sanahdin kääntäen katseeni takaisin telkkarin näytölle. Valitsin jonkun komedialeffan ja laitoin sen pyörimään.

"Hei, oota! Meil ei oo kaikkee!" Joona huudahti ja ponkaisi jaloilleen. Hieman hämmentyneenä laitoin sen leffan tauolle ja käännyin sitten sen puoleen. Katoin sen puuhia toinen kulmakarva ylhäällä, se etti jotakin mun vaatteiden seasta. Lopulta se tuli mun luo takaisin joku iso viltti mukanaan.

"Ootko tosissas? Toiko oli se sun tärkee juttus?" kysyin tutkaillen sen käsissä ollutta jotain random vilttiä. Enhän mä koskaan ollutkaan edes nähnyt tommosta! Miksiköhän se mun huoneessa oli? No kuitenkin, se oli sellanen tosi pehmee, vaaleanharmaa viltti, jossa oli valkoisia tähtiä koristeina.

"No tottakai! Eihän leffa oo mitään ilman hyvää peittoo tai vilttii! Tännehän voi rullautuu, kun joku buritto!" Joona hihkui innoissaan ja tuli makaamaan ihan muhun kiinni samalla, kun se asetteli viltin paremmin meiän päälle.

"No mut eiks täs tuu yhtään kuuma?" tiedustelin siltä yhä epäillen. En mä ollut koskaan kuullut mistään sellasesta leffaperinteestä missä piti olla peitto tai viltti ja kääriytyä siihen. Siis oikeesti?

"No ei, tai jos tulee nii voi vaik heittää hupparin pois", Joona totesi, hymyili mulle ja käänsi sitten huomionsa telkkariin.

"Okei jos sä niin sanot, enkeli", tuhahdin ja painoin kaukosäädintä saaden elokuvan jatkumaan.

"Miksi sä muuten kutsut mua enkeliks?" Joona kysyi hetken päästä. Sävähdin vähän, mitä mä nyt tohon vastaisin? Pidin kuitenkin katseeni telkkarissa, vaikka tunsinkin sen kuumottavan katseen ittessäni.

"No öö, koska sä oot sellanen", sanahdin hiljaa.

Joona alkoi kikattaa suloisesti.
"Anton, ei kukaan voi olla enkeli!"

"No sä oot, mulle ainakin", mumisin haudaten pääni käsieni suojaan.

"No enkä oo! Mut ei se haittaa et sä kutsut mua sillä nimellä, se on ihan kivaa", se sanoi edelleen vähän nauraen.

"Okei", mumisin ja nostin katseeni siihen hetkeksi. Joonan silmät oli kiinni ja se hytkyi vähän naurun tahdissa samalla, kun sen poskille oli ilmaantunut hymykuopat.

Hymähdin sille ja ennen kuin kerkesin kääntää mun silmiäni siitä pois, se avasi omansa ja tuijotti mua hymyillen.

"Sä saat kutsua mua vaan sillä nimellä."