diktaattori

6. huligaani pedofiili

*sebastian*

Luojan kiitos sammakko päästi meidät lähtee ajoissa. En olis varmaa kestäny kahtella sen naamaa enää sekuntiakaan. Kummankaan samakon. (ope ja Tino)

"Miten meni tunti?" Loviisa kysy, ku oltii lähös luokasta pois.

"Sain mä merkinnän, Tino kerto että auoin muka päätä, vaikka hän itse oli se osapuoli" kerroin kohauttaen olkapäitä.

"Paha missä mainitaan" Loviisa huokas ja huomasin Tinon harppovan meitä kohti.

"Zemii" Loviisa kuiskas jääden omalle kaapilleen.

"Älä svedu luule vittu sit ittestäs liikoi, mä en haluis puhuu sun kaa tätä keskusteluu mut kirjotan psykan niin pakko" Tino selitti mun pyöräyttäen silmiä.

Katsoin kysyvästi tota ja sit se jatko.

"Saanks mä sun numeron et voitas sopii mitä tietoo kumpiki ettii?" Tino kysy saaden mut hämmentymään.

"Etitää molemmat tietoo ja huomenna koulun jälkee jäädään tekee projekti loppuun. Mulla loppuu ruokailuun" sanoin päättäen etten mä antais mun numeroo tolle. Mä en olis vaan leikkikalu, eikä Tino varmasti ees haluis jätkää... Sebastian mitä sä mietit?
Työnsin ajatukseni pois ja kohotin katseeni Tinoon.

"Mulla loppuu yheltä, viitiks venaa?" Tino kysähti ja mä vastasin nyökäyttäen päätäni.

"Koulun kirjastos yheltä, mä voin hakee kartongin" sanoin ja tällä kertaa Tino nyökkäs ja lähti menee ja mä käännyin Loviisan puoleen.

"En tiiä kestänkö Tinoo enää yhtään enempää" kerroin huokaisten nojaten kaappiin.

"Kyl se siitä!" Loviisa zemppas.

"Sebastian, loppuiko sun koulu? Voisin viedä sut kotiin" kuulin isäni äänen ja käännyin ympäri.

"Joo loppu" sanon ja väännän hymyn.

"Moikka Kjell" Loviisa sano iloisesti.

"Moikka Loviisa" Kjell sanoi matkien Loviisaa samalla saaden Loviisan nauramaan.

"Moikka Loviisa!" sanoin vilkuttaen Loviisalle.

"Moikka Sebastian ja Kjell!" Loviisa sano matkien mua.

**

Kun me päästiin painostavan hiljaisuuden vallitessa kotiin meitä odotti ihana shetlannin lammaskoira, mun elämän rakkaus.

"Moikka Lassee" höpötin ja rapsuttelin Lassen älyttömän pehemttä turkkii. Lasse oli mun tuki ja turva enkä voi kuvitellakaan, ettei sitä olis ollenkaan mun elämässä enään.

"Mä vien Lassen ulos" huikkasin isälle ja laitoin kaulapannan Lasselle kiinnittäen hihnan siihen.

Jätin takin pois kokonaan, tuol oli älyttömän kuuma.

"Ai haluuks juosta?" tiedustelin Lasselta, jolle käveleminen ei millään tahtonut riittää. Se läähätti iloisesti ja mä naurahdin tolle.

"No okei okei" tuhahdin ja lähin hölkkäämään Lassen johdattaessa mua.

**

"Mä tulin takas!" sanoin kun saavuin kotiin. Me oltiin käyty kahdeksan kilsan lenkki, josta puolet oltiin juostu, ja se oli kuule kova sana ainakin mulle.

"Ruoka on ihan just valmiina. Haluutko tulla tekee salaattia?" Kjell kyseli ja mä tietty suostuin.

Mä olin oikeesti suhteellisen hyvä lapsi nykyään. Mä autoin aina isää ku se pyys. Sillä mä tiesin et se ei kestäis jos se joutuis kattelemaan mun urputtamista. Sille äiti ja Stella oli liian kova pala. Kyllä mäki surin niitä oman ajan, muttei se auttanu mihinkään. Ne oli tehny oman päätöksen, ja me ei voitu ku hyväksyy se. Me voitiin sentään olla parempia ihmisiä. Me hyväksyttiin ne ei.

"Sebastian?" kuulin isän kysyvän äänen ja mä havahduin.

"Sori olin omissa mietteissä, mä tuun" huudahdin ja jatkoin matkaa keittiöön.

**

"Kiitti ruuasta" kiitin ja laitoin astiat tiskipöyälle.

"Mee vaan tekemään läksyjä, kyllä mä näistä selviän" isäni sanoi hymyillen.

Nyökkäsin kiitollisena ja menin mun huoneeseen. Avasin puhelimeni ja huomasin kolme tullutta viestiä.

tuntematon:
Moikka, täs mä😺

tuntematon:
Siis Loviisa😂🧸

tuntematon:
Oothan siis Sebastian🤘🏻😅

Vaihdan tuntemattoman nimen Loviisaksi ja vastaan.

Minä:
Joo,  Sebastian täs! Mä jo luulin et kuka huligaani pedofiili mulle lähettelee viestejä😅

Asetan puhelimeni pöydälle ja avaan reppuni ja tyhjennän sisällön pöydälle. Avaan uskonnonkirjan ja alan raapustamaan läksyjä.

Mä en ymmärtäny niitä, jotka ei tehny läksyjä. Oliko ne oikeesti niin laiskoja, ettei viittyny tekemään mitään niiden tulevaisuuden eteen.

Huokaisin turhautuneena ja jatkoin läksyjen tekoa.

**

Tunnin kuluttua, kun olin saanut läksyt tehtyä nappasin puhelimeni pöydältä. Yllätys, Loviisalta oli tullu pari viestiä.

Loviisa:
Mä oon huligaani pedofiili nimeltä Loviisa, ja sä olet näköjään huligaani pedofiilin kohde hauska tutustua ylisuojelevainen ikäisekseen nuori agressiivinen lähettiläs🤪

Loviisa:
Palveluksessanne!

Minä:
Niin mikä olin? Ja kuka tässä on ikäisekseen nuori😤 Ja mä en oo agressiivinen😤

Loviisa:
Niin vissiin, mut me hyväksytään sut just sellasena ku oot :3

Tuijotin Loviisan viestiä. Mä en ymmärtänyt miten yks viesti sai mut tuntee näin.

Loviisa:
Mikä tuli😳

Minä:
Mietin hyvää vastalausetta...

Äiti oli sanonut mulle just tolleen ku olin alkanu kyseenalaistaa miks aina poikien piti löytää tyttö tai toisin päin. Äiti yritti hyväksyä, mutta ku mä olin tuonut kasiluokalla mun ekan poikaystävän meille, äiti oli hankkinu lähestymiskiellon Tobiakselle samantien, ja kehottanut mua pysymään heterona. Helpommin sanottu ku tehty. Aikani mä väitin vastaan, onneksi kuitenki isä astu mun puoelle. Äidille se oli viimenen tikki, se olis halunnu et iskäkin olis homoja vastaan, mutta se puolusti silti mua, ja se ei ollut helppoa varmasti kummallekaan.
Äiti pakkas kamat nappas Stellan mukaan ja ne lähti, eikä niistä sen kummemmin ollut kuulunutkaan.

Kjell oli ekat vuodet aivan rikki, viimevuon se kuitenki päätti kerätä ittensä, ja me muutettiin Suomeen, toivottavasti iskä löytäis täältä kumppanin.

Päädyin taas vilkaseen mun puhelinta

Loviisa:
Säikähin et sulle tuli jotain🤔

Minä:
Ei mulle mitään tuu😶

Loviisa:
No hyvä, mun pitää mennä auttaa äitiä ruuanlaitos. Nähdään huomenna🤗👋🏻👋🏻

Minä:
Nähdään👋🏻

Mä todella toivoin et huomisesta tulis parempi päivä.

🌟&💬