7. ongelmia ja väsyttää, tai molempia

2.6K 156 30
                                    


*tino*

Mä lähdin kovaa vauhtia pois Sebastianin luota. Emmä halunnu et joku näkis mut sen kaa. Vitun svedu. Ne kuitenkin alkas ajattelee jotain päätöntä, ihan sairasta. Mä en ollut mikää homo.

Lähdin niin kiireesti etten huomannu Juulia joka alko seuraamaan mua.

"Moi täykky" Juuli marisi. Mä en ymmärtäny miks kaikki sanoi mua täydelliseks. Ne ei nähny ku pintaa syvemälle. Mä heitin Juulille silmän iskun ja käännyin ympäri. Mä en just nyt jaksais mitää leikkejä.

Jätin Juulin oman arvoonsa ja lähdin lähes ovet paukkuen Juketsun lukiosta.

Kävelin skobani luo ja avasin tuon. Lähdin nopeesti kotiin sillä tiesin mulla olevan reenit muutaman tunnin päästä.

Mä harrastin salibandyä. Juurikankaalla oli tasan yks urheilujoukkue, jossa harrastettiin kaikkee urheilua ja se oli JP lyhenne Juurikankaan Pallosta. JP:lla pelas kaikki juketsulaiset: jalkapalloilijat, säbärit, jääkiekkoilijat ja jopa uimarit.

Meidän säbäjoukkue oli aika tasokas. Me pelattiin Keski-Suomen joukkueit vastaan. Kesällä saatettiin käydä Oulussa tai jopa Helsingissä. Ne oli ikimuistosii matkoi. Meil oli iha törkeen huippu jengi.

Saavuin valkoisen omakotitalon eteen. Jätin menopelini parkkiin ja astelin pienet rappuset ovellemme. Avasin numerosarjalla talomme oven ja luikahdan sisään.

"Pitääks mun viiä sun reeneihin?" kuuluu siskoni ääni keittiöstä.

"Oili?" kysähdän hämmentyneenä. Mitä Oili teki täälä? Se on naimisissa Santerin kanssa ja ne asuu Kuopiossa.

"Tino?" Oili sanoo matkien mun ääntä. Hehe tosi hauskaa.

"Mitä sä tääl?" kysyn tolta ja istahdan tuolille. Oili oli imetty äiti. Silläki oli vihreet silmät, mutta huomattavasti vaaleemmat hiukset ku mulla. Oilin hiukset yletty melkein selän puoliväliin enkä mä ikinä voinut ymmärtää miten se jakso hoitaa niitä.

"Tulin ottaa vapaata töistä" Oili sano huokaisten. Tuo oli muuten selvä valhe, mutten mä jaksanut keskittyä siihen nyt. Oili oli töissä sen omassa firmassaan Kuopiossa, joka suunnittelee vaatteita lapsille. Oili rakasti työtään enkä mä jaksais uskoa että Oili noin vain ottais vapaata töistä.

"Jäikö Santeri sinne?" kysyin kohottaen kulmaani. Santeri oli Oilin puoliso, joka työskenteli isänsä firmassa Jakonen RY, joka myi varaosia kaikkeen. Kaikkeen.

"Joo. Mut hei miltä lukio tuntuu?" Oili kysy hymyillen.

"Hankala sanoo ku yks päivä on vasta menny" tuhahdin ja kävelin jääkaapille ottaen sieltä eilisen lohivuoan.

"Voi, pikku-Tino muka lukiossa!" Oili lässytti saaden mut tuhahtamaan.

"Mut nii onko sul reenit tänää?" Oili kysy ja mä nyökkäsin.

"Monelta?" Oili esitti vastakysymyksen ja mä kerroin että ne alkais viideltä.

"Haluutko tulla mun kyydillä, haen Rekon rakennuskerhosta ja Ilmin taidekoulusta viiden aikoihin just" Oili kysy.

Porukoilla oli hirvee hinku saada Rekosta isän ja äidin firman uutta sukupolvea. Tiilivaara OY rakensi taloja, ja myi asuntoja ympäri Keski-Suomea, jonka takia porukat oli usein poissa. Ihan hyvä vaan. Ilmistä ne taas halus arkkitehdin. Musta ne halus kans Tiilivaaran jatkeen, mutta olin saman tien kieltäytynyt tarjouksesta. Ne oli suuttunu iha törkeesti ja isä oli lyöny mua äidin katsellen sivusta. Sellasta meillä.

"Voin mää" vastasin.

"Okei no lähetään tunnin päästä" Oili sano jo poistu keittiöstä.

Mun syötyä ja vaihdettua kamani olin valmis lähtee reeneihin. Oili tuli korkkareissaan eteiseen ja lähettiin autolle. Oililla oli valkonen audi, enkä mä ees ollu huomannu sitä ku olin tullu kotii.

Oili laitto musiikin ja mä hyräilin biisien mukaan.

"Monelta sulla loppuu harkat?" Oili kysy ja vastasin että seitsemältä.

Me saavuttiin Juurikankaan palloiluhallille varttiavaille ja mua oli oottamassa meidän jengi. Miklas, Juuso, Tuomas, Veeti ja Felix.

Miklas oli ehdottomasti mun paras kaveri. Oltiin tunnettu iha skideistä asti, jonka jälkeen Juse ja Tume oli liittyny messiin. Vettu tuli ala-asteella ja Feta yläasteella.

Miklas huomas aina jos mua paino jokin, ja se ei ollu kovin kivaa. Varsinkaan ku olin kieltäytyny faijan pyynnöstä jatkaa firman toimarina. Olin sanonu päin naamaa porukoille etten haluis löhöillä tuolissa vaan halusin aktiivisen elämän. Mä en sanonu suoraan mun unelmaa. Muuten mut olis muuten potkittu pellolle meidän talosta. Mun unelma oli kehittyä salibandyssä, ja päästä jopa maajoukkueeseen, mut mä en tiennyt oliko se liikaa pyydetty.

Se oli aika mahdotonta ottaen huomioon, että asuin Juurikankaalla. Keskellä peltoa ja metsää.

"Timppa?" kuulin Miken äänen. Mähän sanoin, se huomaa aina jos oon vähäänkään omissa maailmois.

"Ni?" kysäsin muka ettei olis mitään ongelmaa.

Mikke tutakili mua hetken jonka jälkeen pyöräytti silmiä ja käänsimme katseemme kohti hallia. Hallilla oli nimenomainen JP:n kotihalli. Täällä oli tennis- ja sulkapallokentät, uimaradat, futsal kenttä, kaukalo jääkiekkoo ja luistelua varten, sekä salibandy kenttä. Jalkapallo kenttä sijaitsi ulkopuolella.

**

"Lähetään lämpille" huudahdan kahdenkymmenenpelaajan jengille.

Suuntasin ulko-oville ja lähdin kävelemään lämppäpaikalle. Oli elokuu, jonka takia autinko porotti niin lämpimästi, että yli puolella oli vaan sortit ja t-paita. Mulla itselllä oli sortsit ja verkkatakki. Mähän olin meidän joukkueen kapteeni ja mun piti olla edukseni.

Parin minuutin päästä mä lähdin hölkkäämään kahdenkymmenen jätkän seuratessa mua.

Puolentunnin päästä me oltiin tehty kunnolliset lämmittelyt ja suunnattiin takaisin halliin, jossa meidän valmentajat istuskeli.

"Äijät vaihtaakapa nopeesti kamat" Meidän päävalmentaja Ari Karhu huus meille. Meidän toinen valmentaja: Heikki Rinne oli myös meidän koulun liikunnanopettaja.

Saavuin ekana kentälle Miken ja Fetan seuratessa mua.

Tervehdin valmentajia ja aloin pyörittelemään palloa lavassa. Odotellessa muita, oli rentouttavaa vaan pyöritellä palloa ja kikkailla.

"Tulkaapa tänne!" Karhu huus me mentiin katsomaan ekaa harjoitusta.

**

Kahden tunnin reenien jälkeen näin jo Oilin audin jo odottmassa mua.

"Hyi sä haiset" Oili sano lapsellisesti pitäen nenästään kiinni.

"Sen se urheilu teettää" vastasin ja käänsin katseeni ikkunaan. Maisemat välähtelivät ja pian edessäni kohosi meidän talo.

Kotiin päästyä mua odotti Reko, Ilmi ja mun isoveli Atte. Ei niistä siltikään ollu mitään puhekavereita. Atte kirjottais tänä vuonna samasta lukiosta ku mä, mutta ei se huomannu mua, ei ainakaan tänään. Reko oli kolmetoista, seiskaluokalla ja Ilmi oli viidennellä, eli se oli ykstoista vuotias.

Kävin pikasesti suihkussa ja söin iltapalan, jonka jälkeen kellahdin sänkyyni. Avasin puhelimeni ja huomasin Miklaksen laittaneen mulle viestin.

mikke:

jätkä mikä sulla on? nään ettet oo kunnos????

Mä katsoin Miklasken viestiä miettien sen sisältöä. Ja mä todella toivoin et vastaus pilkottelis vaan parin tunnin yöunien takana. Mä olin ihan täysin kunnossa!



hei! tää luku oli pahoittelut kyllä tosi tylsä mut pääsitte sentään tinon pintaa syvemmälle. entä mikä ihme oililla on? kiitos kun luit❤️

🌟&💬

diktaattoriWhere stories live. Discover now