8. aurinko muuttuu kuuksi

2.3K 152 44
                                    

*sebastian*

"Sebu, haluatko kyydin koululle?" isäni huus huoneeni ulkopuolelta. Käänsin kylkeäni ja huomasin kellon. 7.05.

"Voin" vastasin ajattelematta mitä sanoin. Sanoinhan, että olin unessa vielä muutama minuutti sitten.

"Laitoin sulle aamupalan valmiiksi" isäni huus ja mä päätin nousta ylös. Huikkasin iskälle kiitokset.

Avasin puhelimeni, ja katsoin sää ennustetta. Jes! Yli 25°C. Mä päätin laittaa kesällä kirpparilt ostamat vaaleet farkkusortsit, jotka ylettyivät vähän polvien yläpuolelle, ja sit t-paita kauluspaidan, jossa oli sinisiä raitoja. Mä laitoin siniset sukat, ja päätin käyttää samoja vihreitä converseja ku eilenkin.

Keittiöön mun astellessa huomasin isän toden totta tehneen mulle voileivän. Kiitin mielessäni isää uudestaan ja söin voileivän.

"Olen käyttänyt jo Lassen" isäni sanoi astuessaan keittiöön.

"Vau, sähän oot ollu reipas" naurahdin isän hymyilessä. Olin tosi ilonen et se pysty hymyilemään niinkuin ennenkin.

Koululle me saavuttiin kahdeksalta, joten
mulla oli viistoista minuuttia aikaa löytää englannin luokka, ja mun helpotukses se löyty ihan isän luokan edessä.

"Moikka!" kuulen pirteän äänen ja käännän katseeni Loviisaan.

"Moi!" vastaan hymyillen. Tänään Loviisalla oli valkonen t-paita, jonka päällä oli harmaa nahkanen mekko. Jaloissa Loviisalla oli valkoset tennarit.

Aika kului taas yllätysyllätys Candy Crushin merkeissä. Pian kuitenki lyhyt tummahiuksinen nainen asteli luokkaan meidän seuratessa.

"Oikein ihanaa huomenta kaikille tasapuolisesti. My name is Marjatta Liiksiaho, and i'm your english teacher. Please open the book page 6 and read the text with your parter" Marjatta selitti ja onneks Loviisa istu mun vieressä niin sain kerranki olla jonku hyvän tyypin parina. Luettiin teksti ekoina, jonka jälkeen vaivihkaan otettiin puhelimet esille ja alettiin pelaamaan Candy Crushia.

Tunti meni älyttömän hyvin, ja syy voi piileä siinä, että herra Tino Rekivaara ja hänen porukka ei ollu tunnilla. Onneksi.

"Mitä sulla on seuraavaks?" Loviisa kysy ja mä avasin Wilman.

"Vad fan!" [mulla ei ole yhtään mitään varmuutta tarkottaako tuo 'mitä helvettiä' mutta leikitään et se tarkottaa] huudahdin järkyttyneenä, mulla ei voinut olla liikkaa nyt. Mulla ei ollu minkään näköisiä liikunnanvaatteita.

"Mulla on liikuntaa" sanoin vaisusti. Pelkästään se että meillä oli liikuntaa, oli tarpeeks paha juttu. Ja vielä se, että mulla ei ollu kamppeita mukana sai mun olotilan valahtamaan sinne, minne aurinko ei paista.

"Mul ei oo kamoi" kerroin.

"Aa no voi paska" Loviisa sano ja laitto kätensä mun olkapäälle.

"Mulla on kyl kans liikuntaa, joten saat mun liikkapaidan nii ei sun tarvii käyttää tota kauluspaitaa" Loviisa sano.

"Kiitti, jos vaan viitit" vastasin ja molemmat meistä naurahti.

"Tietty" Loviisa sano ja alko tonkimaan kånkenin reppua. Se nosti sieltä harmaan t-paidan ja heitti sen mulle.

"Jos joku sanoo sulle jotain nii älä välitä, sä oot niitä korkeemmal" Loviisa sano sirosti hymyillen.

"Kiitti Loviisa" sanoin ja soin leveän hymyn tytölle.

Kävelin pukuhuoneeseen, jossa haisi ällöttävästi hiki. Mä inhosin hien hajua. Mun epäonneks viis jätkä seiso paidattomina pukuhuoneen laidassa.

diktaattoriWhere stories live. Discover now