28. paras ja paskin idea

2K 152 37
                                    

*sebastian*

Hassua, mutta mä olin tavallaan odottanut perjantaita. Mä olin kertonut iskälle, että menen Loviisalle yöks, ja sehän oli siitä enemmän kuin mielissään.

Että mä saisin muuta ajateltavaa. Ja sitä varmasti saisinki.

Perjantaina koulun jälkeen mä otin pitkän kuuman suihkun ja laitoin päälleni haaleet farkut sekä musta-valkoraidallisen pitkähihaisen. Mä en tehnyt hiuspehkolleni mitään, koska jos mä laittaisin geeliä, se näyttäis vain kuvottavalta ja rasvaselta.

Mä huikkasin isälle heipat ja annoin Lasselle rapsutuksii ja lähdin hyytävään talveen. Vaikka suurin osa lumesta oli sulanut pois, oli viimeyön takia hiukan lunta maassa. Sitä oli satanut lisää.

Mä kävelin Lilialle, jossa mua odotti Loviisa ja no tietty Lilia. Loviisa tapansa mukaan oli laittanut laineita hiuksiinsa ja asettanut muutaman pinnin sivuille. Asuna Loviisalla oli vaalea hame sekä vaalean punainen t-paita, jossa luki Pastel Energy. Erittäin Loviisan tyyppinen paita. Lilia oli taas suoristanut hiuksensa jä hänellä oli musta housupuku. Erittäin hieno sekin.

Me korkattiin ekat lonkut, ja mä tunsin kuinka kreippi poltteli suuta. Ja vaikken mä sitä tahtonut myöntää, se tuntui hyvältä.

"No kaverit, eiköhän vedetä vuosisadan kännit" Loviisa tokaisi.

"Vuosikymmenen" Lilia korjas, ja tottahan se oli. Vuos 2019 oli kääntymäs 2020.

Me lähdettiin kävellen Veetin kämppää kohden, eikä varmasti oltais sinne osattu ilman Loviisaa. Sehän tunsi koko paikan ulkoa silmät kiinni.

Me saavuttiin vaalean omakotitalon pihaan. Me pystyttiin kuulemaan jo jumputus ulos asti, joten bileet oli aika varmasti jo käynnissä.

Me käveltiin omakotitalon oven eteen ja mä pimpotin ovikelloo.

"Vitut siellä kuulee mitää" Loviisa sanoi ja avasi raivolla oven auki. Ja ihan totta, sisällä kukaan ei ollut kuulevinaankaan ovikellon pimpautust saatika meidän tuloo.

Me jätettiin ulkovatteet täyteen eteiseen, ettei edes alla olevia kenkiä ja takkeja huomattu.

Me lähdettiin kiertämään paikkoja, tai no mä lähdin etsimään Tinoa. Mulla oli jotenkin pakottava tarve nähdä hänet, enkä mä tosiaan tiennyt miks. Ehkä mulla oli vielä tunteita brunettea kohtaan, vaikka en mä sitä tahtonut myöntää. Mä toden totta luulin, että Iiro olis kumonnut mun tunteet Tinoa kohtaan. Mä aidosti olin välittänyt Iirosta, ja tykännytkin hänestä. Mutta kaikki oli vaan uhan saatanallista teatteria.

Vaikka Iirosta olikin muutama vaan hassu viikko, se sattui vielkin. Enemmänkin mitä tapahtuma-aikana. Sitä ei pystynyt selittää sanoin.

Mä kävelin johonkin päin ja päistikkaa nostin katseeni.

"Moikka Seb" Rasse huikkas, just silleen että mä kuulin sen musan läpi.

"Moikka" mä ähkäisin.

"Etiks jotai?" Rasse tiedusteli ja pudistin vaan hennosti päätä. Emmä ollut juttutuulella, vaikka mä tiesin, ettei Rasse halunnut mitään pahaa. Sehän mua oli puolustanut, kun Tino oli ilkeillyt mulle.

Mä heilautin kättäni lähdön merkiksi ja lähdin etsimään Tinoa uudemman kerran. Mä kiersin koko kämpän useampaan otteeseen, mutta tuloksitta.

Ehkei Tino olis vielä tullu? Tai sit se halus vaan nöryttää mut et tulisin tänne, ja sit se ite ei ees tulis.

Mun olis pakko saada happea, ahdistus ja synkeet ajatusket vaan alkoi ajautumaan mun aivoihin. Emmä sitä halunnut. Mä tahdoin pitää hauskaa.

diktaattoriDonde viven las historias. Descúbrelo ahora