Kun Yoongi haki kesätyöpaikkaa menestyneelle ratsutallille hevostenhoitajaksi, hän ei olisi voinut kuvitellakaan rakastuvansa hoitohevosensa lisäksi tallin omistajan poikaan.
Kesä tuoksui hevosille, mutta mikä tärkeintä; se tuoksui myös rakkaudelle...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
🦄 • 🦄 • 🦄
Pihalla puhalsi kevyt, lehtiä kiepotteleva kesäinen tuuli, kun Jungkook astui hiljaa ulos nukkuvasta talosta. Kello läheni puolta kahta, mutta ulkona väreili silti vieläkin lämmin ilma ja tienoo tarjosi mukavan hämäryyden Jungkookin hiippailuun. Tänä yönä hän oli päättänyt viimein nousta Fearless Flamesin selkään, elettiinhän jo kesäloman viimeisiä päiviä. Ajatus oli kytenyt pojan pään takaosassa siitä lähtien kun tamma oli tullut heille, ja nyt hän olisi vihdoin valmis toteuttamaan sen. Mutta koska isä oli jyrkästi kieltänyt hänen ratsastuksensa villihevosella, Jungkook oli valinnut tehdä sen yön turvin.
Löysiin vaatteisiin pukeutunut poika tassutteli pihan läpi tallin taakse ja varmisti olan yli katsomalla, että talo pysyi varmasti pimeänä. Olisi noloa, jos hänen poistumisensa talosta olisi havaittu ja Jungkook saataisiin kiinni Feran aitaukselta keskellä yötä. Siihen ei todennäköisesti selitykset auttaisi, vaan isän tuntien tamma olisi myynnissä alta aikayksikön. Ja sitä hevoseen täysin rakastunut Jungkook ei missään nimessä tahtonut.
Fera tuijotti ihmeissään pojan lähestymistä aitaukselleen. Se käveli uteliaana korvat heiluen seisomaan aidan vierelle, kun Jungkook avasi portin jutellen hiljaisesti kirjavalle tammalle. Hän antoi sormiensa valua läpi paksun harjameren ja taputti pehmeää kaulaa haaveilevasti. Jungkook nappasi epäröimättä aiemmin päivällä siihen tuomansa riimunnarun aidan tonkalta ja naksautti sen kiinni Feran vaaleanpunaiseen riimuun. Hevonen seurasi epäluuloisena pojan perässä heinäverkon luo, mutta ei yrittänyt pakoon kun Jungkook sitoi narun vetosolmulla kiinni aitaan.
"No niin tyttö", Jungkook henkäisi sydän jännityksestä ja innostuksesta rinnassa takoen. Hän silitteli vielä hetken tammaa varmistaen Feran olevan rauhallinen ja kun hevonen alkoi rouskuttaa eilisillalta jäänyttä heinää, Jungkook palasi takaisin portille. Hän kävi hakemassa matalan jakkaran tallin reunukselta ja tuli ajatelleeksi, että kypärän ottaminen sisältä mukaan olisi ollut ihan fiksu vaihtoehto. Enää sitä ei kuitenkaan voinut hakea liian suuren kiinni jäämisen riskin takia, joten olkiaan kohauttaen poika kantoi penkin aitaukseen ja varmisti portin tulevan varmasti perässä kiinni.
"Ihan rauhassa vaan", Jungkook puheli hevoselle rauhoittavalla äänellä laskiessaan penkin tämän jalkojen juureen. Fera yritti kiskoa itsensä vapaaksi narusta ja väisti monta kertaa jakkaraa, jota Jungkook siirsi yhä uudelleen sen vierelle. Lopulta hevonen luovutti ja suostui seisomaan nätisti aloillaan. Jungkook kehui tammaa vuolaasti, ylpeänä itsestään. Muutaman viikon päästä hän saattaisi jo istua Feran selässä kentällä ja todistaa kaikille, kuinka oli onnistunut kesyttämään villihevosen. Jungkookin unelmissa hän kouluttaisi kestävästä hevosesta estehevosen itselleen ja kiertäisi ympäri maata nappaamassa palkintoja ja kertomassa menestystarinaansa. Heistä tulisi voittamaton pari.
Kun Jungkook oli varmistunut Feran olevan jälleen rauhallinen, hän nousi itse penkin päälle ja odotti tamman reaktiota. Kirjava hevonen vilkaisi taakseen, mutta ei liikahtanutkaan. Se seisoi tasapainoisena aloillaan ja kuunteli epävarmana, kun Jungkook ylisti sitä tyynellä äänellä. Tamma luotti sen verran poikaan, ettei säpsähtänyt epäluuloisuudestaan huolimatta Jungkookin nojatessa hieman painoa leveään säkään.
