Ride till I can't no more ✔

015 » Kaikki hyvä loppuu aikanaan

(gif poikkeuksellisesti tuolla ylhäällä ↑)

🦄 • 🦄 • 🦄

Ramses oli ollut koko kesän myynnissä, mutta vasta heinäkuun puolessa välissä tallille ilmaantui seuraava potentiaalinen ostaja. Varmaa maastohevosta etsivä nuori tyttö oli yllättänyt jokaisen ratsastustaidoillaan, eikä täysin Viikingin pauloihin kietoutunut Jimin osannut enää olla vihainen siitä, että Ramses pääsisi uuteen kotiin. Hänellä oli ollut yli kuukausi aikaa sulatella asiaa, ehkä siksi se ei ollut tuntunut enää niin pahalta.

Tallissa laittaessaan haflingeria matkustuskuntoon oli pojalta kuitenkin tirahtanut muutama kyynel, kun hän oli miettinyt heidän kaikkia yhteisiä hetkiään. Hän tiesi tulevansa ikävöimään ilkikurista poniaan, mutta tahtoi keskittyä täysillä Viikingin koulutukseen. Jimin ei ollut pystynyt mitenkään panostamaan sataprosenttisesti vuonohevoseen, sillä totta kai hänen oli täytynyt hoitaa Ramseskin samalla tavalla kuin ennen.

"Kuule kamu, Ramses pääsee hyvään kotiin", Jungkook koitti piristää ystäväänsä Rascalin karsinasta. Jimin hymyili hänelle pakotetusti kyynelten läpi ja taputti monta vuotta palvelleen hevosensa pehmeää kaulaa. Ramses puski päänsä pojan syliin rapsutettavaksi ja etsi hamuten taskuista makupaloja.

"Mä tiedän. Mulle tulee vaan ikävä", Jimin huokaisi kaihoisasti kumartuessaan laittamaan Ramsessille kuljetussuojat. Hän ei juuri nyt kyennyt antamaan hevoselle yhtään enempää huomiota, se olisi vain satuttanut paljon enemmän muistojen tulviessa hänen päähänsä.

"Tuutko mun kaa kentälle? Aion hyppää Rascalilla vähän", Jungkook kysyi, jotta ystävä saisi muuta ajateltavaa. Jimin suostui turhia ajattelematta ja ilmoitti ratsastavansa Viikingillä esteiden välissä. Hän tiesi itsekin, että Ramsessin miettiminen ei auttaisi häntä mitenkään eteenpäin.

Kun Ramses oli laitettu matkustuskuntoon, Jimin klipsautti syvään huokaisten narun kiinni hevosen liilaan riimuun. Hän rapsutti haflingeria vielä tovin harjan alta ja tarjosi tälle porkkananpalan taskustaan. Ramses rouskutti sen tyytyväisenä, tietämättömänä siitä, että vain muutaman kymmenen minuutin kuluttua hän ei todennäköisesti näkisi Jiminiä enää ikinä.

Jimin talutti innokkaan hevosen ulos, missä suuri kuljetusvainu oli odottamassa heitä. Hän antoi narun uuden omistajan käteen ja toivotti tälle onnea toisinaan hulluksi heittäytyvän liinakon kanssa. Tyttö kiitti jännityksen kiille silmissään ja talutti Ramsessin ongelmitta kuljetusautoon. Jimin kääntyi ja pakeni talliin hoitamaan Viikingiä, ettei hänen tarvitsisi nähdä auton vievän luottoponiaan pois.

"No, nyt mulla on aikaa Vikkelle", Jimin huokaisi ääneen Jungkookin kuullen, antaakseen itsestään mahdollisimman vahvan kuvan toiselle. Hän antoi vuonohevosen ensin lähestyä itse luokseen, ennen kuin antoi tälle porkkananpalan ja rapsutuksia.

"Niin, jotain hyvää pahan keskellä", Jungkook myönteli heittäen satulan harmaan poninsa selkään. Hän yritti toimia mahdollisimman myötätuntoisesti, vaikka hänen oli vaikea ymmärtää Jiminin kaipuuta Ramsessiin. Eikö Jimin muka ollut jo kyllästynyt tähän? Kuka jaksaisi ratsastaa monta vuotta samalla, tylsällä hevosella?

"Mä mietin, että voisin hyppiä muutaman esteen myös ilman satulaa", Jungkook tuumi ääneen, kun oli saanut Rascalin valmiiksi. Jimin pahoitteli hitauttaan ja totesi, että Jungkook voisi mennä jo kentälle kävelemään. Viikinki pitäisi vielä varustaa kokonaan, Jiminillä meni aina tuhottoman paljon aikaa hevosten kanssa lepertelyyn ja harjaamiseen.

Jungkook kiipesi kentällä Rascalin selkään ja tuli vasta siinä kohtaa miettineeksi, kuka tulisi nostamaan heille esteet. Alkukäyntien aikana hän tekstasi Yoongilla ja kysyi, jos tämä voisi tulla kentälle auttamaan häntä. Yoongilta tuli myöntävä vastaus muutamassa sekunnissa, eikä mennyt kauaakaan kun blondi jo ilmestyi talosta kentän laidalle.