Surprising love//IN FINNISH

1.

Words 939
****
Seison suuren tiilirakennuksen edessä. Täällä tulisin viettämään seuraavat kolme vuotta. Katselen ympärilleni. Kakkoset ja kolmoset norkoilevat omissa porukoissaan ja ykköset mukaan lukien minä, katselemme ympärillemme. Etsin katseellani Lukea ja Evelyniä, mutta en nää heitä missään. Pian tunnen käden olkapäälläni ja käännyn ympäri. Näen Luken ja Evelynin hymyilevän minulle. Luke kävelee luokseni ja suutelee minua. Ei taaskaan mitään. En tunne yhtään mitään. Tiedän, että on väärin pitää yllä suhdetta jossa ei tunne toista kohtaan mitään. Minä en vaa pysty siihen. Olen pelkuri.

"No mennäänkö me sisälle? Eikös sieltä haeta ykköset?" Luke kysyy ja ottaa minua kädestä.

"Joo. Mennään." Sanon ja väännän kasvoilleni hymyn. Evelyn hymyilee minulle ja kävelee minun toisella puolella.

Saavumme sisälle suureen aulaan. Näyttää siltä, että ykköset ovat ruvenneet kerääntymään tänne. Katselen ympärilleni näen ärtyneitä oppilaita,jotka yrittävät päästä läpi tästä tungoksesta. Pian kuulen jonkun opettajan puhuvan megafoniin. "1A tulkaa te tänne." Opettaja kailottaa ja rupeaa luettelemaan nimiä. Minä, Luke ja Evelyn ollaan 1A:aalla ja rupeamme pujottelemaan ihmisten välistä opettajan luo. Luokanvalvojamme lähti ohjaaman meitä kohti kotiluokkaa. Astumme suuren luokka huoneeseen ja kävelemme luokan keskivaiheille. Evelyn istuu minun ja Luken taakse.

Opettaja selittää jotain opiskelusta, säännöistä jne. Hän antaa meille myös henkilökohtaiset lukujärjestykset, jossa on kaappien koodit. Viimein pääsimme välitunnille ja välkän jälkeen me tutustuisimme toisiimme. "Käydäänkö katsomassa meidän lokerot?" Evelyn kysyy.

"Mennään." Sanon ja kävelemme meidän lokeroille. Evelynin lokero on käytävän toisella puolella minun vastapäätä ja Luken on käytävän päässä. Avaan lokeron ja otan laukustani pari kuvaa. Yhdessä minä pörrötän Luken hiuksia ja suutelen häntä poskelle. Toisessa minä ja Evelyn irvistämme. Hymyilen muistolle ja kiinnitän kuvat. Paiskaan lokeron kiinni ja kävelen Evelynin luo. "Laitoitko sinä jo kuvia?" Kysyn ja kurkistan Evelynin lokeroa.

"En vielä." Hän sanoo ja laittaa lokeron kiinni. "Kaikki eivät ole yhtä innokkaita koulun suhteen Julia."

"Elä viitsi Evelyn. Tästä tulee hyvä vuosi." Sanon ja tönäisen häntä kylkeen. Pian Luke kävelee luoksemme ja lähdemme takaisin luokkaan.

****

"Miten päivä meni?" Isäni kysyy tulessani kotiin. Päivä oli ollut ihan jees. Olimme tutustuneet toisiin luokkalaisiin ja koulurakennukseen. Huomenna pääsen opiskelemaan. Minusta tuntuu ettei kovin moni sitä odota, mutta minä odotan. Luke ja Evelyn sanovat minua oudoksi ja hikeksi. En minä kokeisiin erikoisemmin lue. Tunnilla kuuntelen ja teen muistiinpanot ja koealueen sitten kertaan kerran tai pari.

"Ihan jees." Sanon ja kävelen keittiöön, jossa isäni lukee lehteä. Isäni on kirjailija ja tekee siksi töitä yleensä kotona. Toinen isäni on tuomari ja on pitkiä päiviä töissä. He adoptoivat minut heti syntymäni jälkeen. He ovat kertoneet minulle biologisistavanhemmistani sen verran, että he olivat teinejä eivätkä halunneet pitää minua. Olen todella kiitollinen isille siitä. He ovat kasvattaneet minusta tälläisen kun olen nyt ja rakastaneet minua niinkuin omaa lastaan.

"Ollaanhan me hankittu sinulle varmasti kaikki kirjat?" Isäni kysyy ja laskee lehden pöydälle.

"Kyllä minulla pitäisi olla kaikki." Sanon ja rupean miettimään. "Joo, on minulla kaikki."

"Okei se on hyvä. Ruoka on valmista parin tunnin päästä." Isäni sanoo ja nousee ylös. Minä otan vesipullon ja menen yläkertaan huoneeseeni. Pakkaan laukun jo huomista varten. Tunne puhelimeni värisevän taskussa ja kaivan sen sieltä. 'Evelyn'

"Moi." Sanon ja laitan puhelimen korvalleni.

"Moi. Perjantaina pidetään bileet, et lähetkö sä messiin?" Evelyn kysyy. En todellakaan ole mikään bilehile. Isäni ovat tiukkoja enkä siksi ole käynyt bileissä saati juonut. He olivat alussa jopa vastaan minun ja Luken seurustelua.

"Ei isät päästä mua ja en oo oikein mikään bilehile."

"No ei sun tarvii kertoo niille. Sano vaikka tulevas meille yöks tai jotain. Eikä sun tarvii juoda. Tuu mun seuraks ja Lukekin tulee. Oo kiltti." Evelyn anelee puhelimen toisessa päässä. Olisihan se tosin kiva päästä juhlimaan.

"Okei, mutta en juo yhtään mitään, etkä jätä mua yksin." Sanon.

"Oikeesti? Okei, en jätä sua. No ei mulla muuta, nähdään huomenna bussipysäkillä." Evelyn sanoo ja lopetamme puhelun.

Parin tunnin kuluttua kuulen isän kutsuvan minut syömään. Kävelen alas ja istuudun pöytään. "Monelta isä tulee kotiin?" Kysyn.

"Hänen pitäisi tulla tänään aikasemmin." Isäni sanoo ja samalla kuulen ulko-oven aukenevan. Pian isä tallustaa keittiöön väsyneen näköisenä. "Oliko raskas päivä?" Isäni kysyy.

"Ihan normaali. Mites sinun ensimmäinen koulupäiväsi meni?" Isä kysyy ja istahtaa pöytään.

"Se oli ihan jees. Minä haluaisin kysy teiltä jotain." Sanon ja molemmat katsovat minua kysyvästi. "Saanko muuttaa omaan kotiin? Vuokrataan vaikka joku asunto keskustasta?" Kysyn toiveikkaana.

"Sinä taidat olla kulta vielä liian nuori." Isäni sanoo.

"Äläs nyt hätäile Andrew. Minä ja isäsi jutellaan asiasta. Olet tarpeeksi vanha ja vastuullinen. Jos osaat oikeasti ottaa vastuun itsestäsi niin harkitsemme asiaa." Isäni Carl sanoo. Andrew on ollut se 'tiukempi' isä.

"Oikeastikko?" Kysyn innoissani. Voinko ihan oikeasti saada oman kämpän?

"Annat tytölle ihan liikaa siimaa." Andrew sanoo ja naurahtaa. Minä yritän katsoa häntä tuimasti tosin onnistumatta siinä. Loppu ruokailun syön hymyillen.

"Kiitos." Sanon ja vien astiat pesukoneeseen. Menen yläkertaan ja lysähdän sängylleni. Minä voisin oikeasti saada oman kämpän.

****

"Mitä oikeastikko?" Evelyn kysyy innoissaan. Minä otan lokerostani kirjat ja pamautan sen kiinni.

"Joo. Ne sanoi miettivänsä asiaa." Sanon ja lähden kävelemään luokkaa kohti.

"Sehän on siistiä. Ajattele nyt. Voit pitää bileitä ja tehdä mitä ikinä tahdot." Evelyn sanoo.

"Ei. En aio pitää bileitä." Sanon. En todellakaan ajatellut pitää bileitä tai elää kun sika. Jos jäisin kiinni bileistä tai muuten vaan eläisin todella epäsiivosti joutuisin takaisin kotiin. Tai siis enhän minä edes tiedä saanko oman kämpän.

"Mitä? Miksi sinä sitten oman kämpän haluat?" Evelyn kysyy kummissaan. Jos hän saisi oman kämpän se olisi hirveässä kunnossa. Pelkkiä bileitä. Evelyn on käynyt bileissä ylä-asteelta asti. Minua hän ei ole koskaan saanut mukaan.

"Minä en halua kämppää bileitten takia. Haluan vaan omaa rauhaa ja itsenäistyä." Totean hänelle ja kävelemme luokan ovelle.

"Haluatko sinä oikeasti opiskelun ohella myös siivota, tehdä ruokaa ja pestä pyykit?" Evelyn kysyy.

"No oppisin elämää itsekseni. Voidaanko nyt vaan vaihtaa aihetta?" Kysyn ja silloin opettaja tulee päästämään meidät luokkaan.

****