Surprising love//IN FINNISH

4.

Words 880
****
Tuijotan Connorin vihaisia silmiä. Pian ne kumminkin siirtyvät Lukeen. "Mitä vittua?" Connor ärähtää. Ei todennäköisesti kyllä minulle.

"Pidä vittu huoli omista asioistas." Luke huutaa ja repii itsensä irti Connorin otteesta. Hän tuijottaa Connoria ja näyttää tajuavan ettei tämä ole lähdössä minnekään. Luke kääntää katseensa minuun ja sanoo "tämä ei ole vielä tässä." Hän lähtee ovet paukkuen takasin saliin ja saan kylmiä väreitä. En mitenkään hyvällä tavalla.

"Löikö toi paskiainen sua?" Connor kysyy kylmällä ja kolkolla äänellä. Poskessani on varmasti jonkunlainen jälki.

"Mitä sä teet täällä?" Kysyn ohittaen Connorin äskeisen kysymyksen. Tuijotan häntä ja hän tuijottaa takaisin, mutta ei sano mitään. Minä käännyn ja kävelen peilin eteen. Vasemmassa poskessa komeilee kämmenen kokoinen punainen jälki ja silmäni ovat vähän punaiset. Huomaan Connorin tulleen taakseni ja käännyn ympäri.

"Kuulin täältä itkua ja huutoa, joten päätin tulla tarkistamaan. Ja onneksi tulin." Connor sanoo yhtäkkiä ja ilmeisesti tajusi, että odotan edelleen vastausta.

"No kiitos." Sanon hänelle hiljaa. Connor ei sano mitään vaan kääntää selkänsä ja painelee ulos. Ihme tyyppi.

Päätän meikata tämän jäljen ennenkuin tunti loppuu. En todellakaan halua, että Evelyn tai kukaan muu rupeaa kyselemään tästä jäljestä.

Kuulen tyttöjen puheen sorinaa juuri, kun olen saanut jäljen peitettyä. Vien meikit laukkuun ja silloin ovi avautuu. Tyttöjä tulee muutama ja sitten Evelyn. Hän kävelee luokseni ja kysyy "Miten meni? Tai siis kerroithan sinä nyt Lukelle?"

"Joo. Me ollaan nyt erottu. Eikä me olla enää missään tekemisissä." Sanon ja rupean vaihtamaan vaatteita, jota en kerennyt vaihtaa vielä. "Ethän sinä ole vihainen minulle?" Kysyn vaatteet vaihdettuani.

"En. Mut oisit sä silti voinu kertoo mulle." Evelyn sanoo ja tunkee vaatteet pussukkaan.

"Tiedän, anteeksi. Voidaanko me puhua jostain muusta?" Kysyn.

"Käy. No pääsenkö tällä viikolla yöksi kämppääsi?"

"Joo. Se olisi kiva." Sanon ja lähdemme seuraavalle tunnille.

****

Tänään on perjantai. Viikon viimeinen koulupäivä. Evelyn oli ollut minun luona eilen yötä. Muutin sinne siis eilen ja Evelyn halusi välttämättä tulla eilen. Huonekaluja minulla ei ollut, kun makuuhuoneeseen ja olohuoneessa on telkkari. Sohva, pöytä ja muut tulee ensi viikolla.

"Toivon todella etten törmää Lukeen. Muuten lätty lätisee." Evelyn sanoo ja katselee ympärilleen.

"Tai sitten toivot, että törmäät häneen." Sanon naurahtaen. Evelyn näki eilen illalla jälkeni poskessa ja minä sitten kerroin Lukesta. En tosin maininnut mitään Connorista. Sanoin, että Luke lähti sen jälkeen kun oli lyönyt.

"Ehkä, mutta hän ansaitsee sen. Kuka helvetin hullu hakaa naisia?" Evelyn kysyy käärmeissään. Hän tosiaan otti tämän vakavammin, mun minä. No hän on tosiystäväni.

"Voidaanko me nyt vaan unohtaa koko juttu?" Kysyn ja suljen lokeroni. Evelyn mutisee jotain vastaukseksi ja lähdemme tunnille.

****

Koulun jälkeen saavun kotiin ja heitän repun eteiseen. Evelyn kysyi minua bileisiin, mutta en jaksa tänään lähteä yhtään minnekään ja kaiken lisäksi ensimmäinen ilta omassa kämpässä yksin. Aion käydä kaupasta ruokaa jossain vaiheessa, koska eilen tilasimme Evelynin kanssa pizzaa. Nyt aion kuitenkin vaan mennä makaamaan sänkyyn ja katsoa netflixiä.

Isä soittaa minulle jossain vaiheessa ja kysyy pärjäänkö minä. Sanoin hänen huolehtivan turhaan ja pärjääväni hyvin.

Seitsämän aikaan tungen takin taskuuni avaimet, lompakon ja puhelimen. Ulkona vähän hämärtää, mutta päätän silti mennä metsän kautta.

Kaupalle saavuttua otan korin ja lähden kiertämään ympäri kauppaa. Mukaan tarttuu mm. Pastaa, mehua, maitoa, margariinia ja leipää. Maksan ostokset ja otan jumalattoman painavan kassin käteeni. Lähden ripein askelin kohti kotia. En halua kantaa tätä kassia yhtään sen pidempään mitä on pakko. Huomioni kuintenkin kiinnittyy kahteen jätkään polun vieressä. Toinen niistä makaa maassa ja toinen hakaa sitä. Lamaantuneena katson heitä ja pian se hakkaava lähtee lätkimään. Hän lähtee polkua pitkin metsään. Katson poikaa joka makaa maassa ja hänhän on Connor. Hän yskii verta suustaan ja näyttää muutenkin ihan hirveältä. Olen kahden vaiheilla: Joko lähden ja jätän hänet tai autan häntä. Yllätyksekseni päädyn viimeiseen vaihtoehtoon.

Kävelen Connorin luo ja tämä mulkaisee minua. Lasken kassini maahan ja yritän auttaa hänet pystyyn. "Mitä vittu sä teet?" Hän ärähtää ja ei todellakaan ole selvinpäin.

"Mä autan sua, joten nyt sinä pidät sen turpas kiinni." Sanon hänelle jämäkästi ja autan häntä pysymään pystyssä. Noukin pussin toiseen käteeni ja suuntaan polulle.

Kerrostalolle päästyä etsin taskustani avaimet alaoveen. Kello on jo yli kahdeksan, joten ovi on jo lukossa. Connorilla löytyi valittamista koko matkaksi. Teki kyllä mieli jättää hänet sinne tai lyödä häntä halolla päähän, mutta en kuitenkaan tehnyt.

Portaita ei onneksi ole hirveä määrä ja pääsemme ilman suurempia ongelmia oveni eteen. En kyllä tiedä onko Connorin tuominen kotiini hyvä idea, mutta en tiedä minne muuallekaan hänet veisin.

Avaan oveni ja vedän Connorin sisälle. Talutan hänet vessaan ja laitan pytyn päälle istumaan. Käyn itse laittamassa oven kiinni ja viemässä ostokset keittiöön. Saavun takaisin vessaan ja Connorin ilme on mitäänsanomaton.

"Putsaan nyt tuon sinun naamasi." Sanon ja otan vanulappuni. Kostutan vanulappua vähän vedellä ja rupean hinkkaamaan sillä Connorin naamaa. Mitään puhdistusaineita minulla ei ole. Muutinhan minä vasta tähän eilen. Connor kiemurtelee otteessani. "Pysy nyt hetki paikallasi." Sanon hänelle jämäkästi ja hän lopettaa.

Kun olen saanut putsattua naaman talutan Connorin sängylleni. "Odota tässä. Minä käyn laittamassa sinulle patjan tuonne olohuoneeseen." Sanon hänelle ja lähden olkkariin. Otan komerosta patjan, jolla Evelyn viime yön nukkui. Levitän sen siihen ja otan vara petivaatteet. Kävelen takaisin huoneeseeni ja huomaan Connorin sammuneen sängylleni. "Ei helvetti." Kiroan ääneen.

Päätän jättää Connorin nukkumaan sänkyyn ja minä menen syömään iltapalan. Syötyäni menen hiippailen hakemaan yöpukuni huoneestani ja menen vaihtamaan sen varmuuden vuoksi vessaan, vaikka tuskinpa se Connor heräisi. Kävelen patjalle ja käyn makuulle. En vieläkään saanut olla yksin.

****

Hyvää joulua kaikille!